Wallace Daniel ”Dan” Pennington (s. 16. marraskuuta 1941) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja tuottaja. Hänen käsialaansa ovat monet 1960-luvun soulmusiikin hitit, kuten ”Dark End of the Street” James Carrille ja ”Do Right Woman, Do Right Man” Aretha Franklinille.
Dan Penn syntyi Vernonissa, Alabamassa, mutta muutti teini-iässä 1960-luvun alussa Muscle Shoalsin alueelle. Tuolloin hän aloitti Fame Studion lauluntekijänä. Siellä syntyi Pennin ensimmäinen hitti ”Is a Bluebird Blue” Conway Twittylle. Lauluja syntyi yhdessä kosketinsoittaja Spooner Oldhamin kanssa.
Vuonna 1966 Penn muutti Memphisiin, missä hänen työpaikkanaan toimi American Recording studio. Hänen työparikseen tuli tuottaja, lauluntekijä Lincoln ”Chips” Moman. Elvis Presleyn ”Suspicious Minds” ja Dusty Springfieldin ”Son of a Preacher Man” nostivat studion ja sen työntekijät musiikkialalla halutuiksi yhteistyökumppaneiksi. Vuosina 1967–1972 studio tuotti 122 listanoteerattua laulua, joiden joukossa olivat muun muassa Neil Diamondin ”Sweet Caroline”, Box Topsin ”The Letter” ja Bobby Womackin ”Fly Me To The Moon”.
Vuodesta 1975 lähtien Dan Penn on asunut Nashvillessä, Tennesseessä. Hän kirjoittaa vaimonsa Linda Pennin kanssa lauluja, kalastaa ja viettää eläkepäiviä, tehden silloin tällöin muusikon töitä.
Dan Penn kirjoitti yhdessä Carson Whitsettin ja Hoy Lindseyn kanssa Solomon Burken Grammy-palkitun albumin Don't Give Up On Me (2002) nimikappaleen.
Diskografia
- Nobody's Fool (Bell, 1973)
- Do Right Man (Sire, 1994)
- Moments From This Theatre - live (Proper, 1999) Spooner Oldhamin kanssa
- Blue Nite Lounge (Dandy, 1999)
- Junkyard Junky (Dandy, 2007)
Lähteet
- Guralnik, Peter: Sweet soul music : Etelän soulin nousu ja tuho. Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31616-4
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Muut | |
|---|
