Curtis Joseph

Curtis Joseph
Henkilötiedot
Syntynyt29. huhtikuuta 1967 (ikä 57)
Keswick, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Cujo, Cooj
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 180 cm
Paino 85 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1989–2009
Seurat Detroit Red Wings
Toronto Maple Leafs
Edmonton Oilers
St. Louis Blues
Phoenix Coyotes
Calgary Flames
Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa 1996 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1997 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Itävalta 1996 jääkiekko

Curtis Joseph (s. 29. huhtikuuta 1967 Keswick, Ontario, Kanada) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkomaalivahti.

Nuoruus

Joseph syntyi kahdelle teini-ikäiselle nuorelle.[1] Viisi päivää hänen syntymänsä jälkeen hänen äitinsä Wendy Munro antoi hänet adoptoitavaksi hoitaja Jeanne Josephille, jonka kanssa hän oli ystävystynyt sairaalassa, sekä hänen miehelleen Harold Josephille. Curtis sai nimensä biologiselta isältään, Curtis Nickleltä. Curtiksella on isoveli nimeltä Grant sekä velipuoli nimeltä Victor. Sekä Jeanne että Victor olivat mustaihoisia, kun taas Harold ja Grant valkoihoisia.[2] Curtis aloitti jääkiekon harrastaminen varsin myöhään, ainakin kanadalaisen mittapuun mukaan. Ensimmäiseen joukkueeseensa hän liittyi 11-vuotiaana, ja vain sen takia, että hänen serkkunsa oli maksanut kausimaksut, mutta muuttanut toiseen kaupunkiin. Serkkupoika pelasi maalivahdin paikkaa, joten myös Curtisista tuli maalivahti. Pelattuaan kauden Wisconsinin yliopistojoukkueessa, Curtis siirtyi St. Louis Bluesiin kaudella 1988–1989. Samalla hän vaihtoi nimensä Curtis Munrosta Curtis Josephiksi.[3]

Pelaajaura

Josephilla ei ole NHL-varausta, vaan St. Louis Blues otti hänet vapaana pelaajana. Lähes koko 1990-luvun alkupuolen Joseph vartioi Bluesin maalia ja oli yksi eniten laukauksia vastaan ottaneista maalivahdeista. Joseph pelasi usein kiekkoa mailallaan ja vaelsi kauaksi maaliltaan. Se näkyi kauden 1991–1992 tilastoissa; Curtis keräsi yhdeksän maalisyöttöä, joka on maalivahdille huikea määrä.[3]

Vuonna 1995 Joseph myytiin Edmonton Oilersiin. Hänen maalivahtipelinsä ansiosta Oilers pudotti kaksi ennakkosuosikkia pudotuspeleissä; vuonna 1997 Dallasin ja seuraavana vuonna Coloradon. Joseph oli myös Kanadan ykkösmaalivahti World Cupissa 1996 sekä mukana Naganon olympialaisissa 1998.[3]

Vuonna 1998 Joseph siirtyi vapaana pelaajana Toronto Maple Leafsiin. Leafs oli jäänyt kahtena peräkkäisenä kautena pudotuspelien ulkopuolelle, jossa oli tuolloin aihetta paniikkiin. Uuden maalivahdin myötä joukkueen osakkeet nousivat suuresti, ja joukkuetta povattiin jopa mestariksi. "Cujon" aikana Toronto eteni pudotuspeleihin, ja oli kaudella 1999–2000 divisioonansa ykkönen. Joseph on myös ollut ehdolla liigan parhaaksi maalivahdiksi 1999 ja 2000, mutta pokaalia ei miehelle annettu.

Sittemmin Joseph pelasi Detroit Red Wingsissä, Phoenix Coyotesissa ja Calgary Flamesissa, mutta ei niin menestyksekkäästi kuin huippuvuosina. Kaudeksi 2008 Joseph hankittiin takaisin Torontoon.

Joseph on myös ollut Kanadan maajoukkueessa vuosien 1998, sekä 2002 olympiajoukkueissa. Vuoden 2002 olympialaisissa hän voitti kultaa. Josephin lempinimi on Cujo, mikä tulee Stephen Kingin kauhuromaanista Cujo. Vuoden 2009 huhtikuussa Joseph sivusi maalivahtien tappioennätystä.[4] Kaudeksi 2009–2010 Joseph ei saanut pelipaikkaa ja tammikuussa 2010 hän ilmoitti lopettavansa uransa.[5]

NHL-tilastot

Kausi Joukkue O Min V H T PM NP PM/O
1989–1990 St. Louis 15 852 9 5 1 48 0 3,38
1990–1991 St. Louis 30 1 710 16 10 2 89 0 3,12
1991–1992 St. Louis 60 3 494 27 20 10 175 2 3,01
1992–1993 St. Louis 68 3 890 29 28 9 196 1 3,02
1993–1994 St. Louis 71 4 127 36 23 11 213 1 3,10
1994–1995 St. Louis 36 1 914 20 10 1 89 1 2,79
1995–1996 Edmonton 34 1 935 15 16 2 111 0 3,44
1996–1997 Edmonton 72 4 089 32 29 9 200 6 2,93
1997–1998 Edmonton 71 4 132 29 31 9 181 8 2,63
1998–1999 Toronto 67 4 001 35 24 7 171 3 2,56
1999–2000 Toronto 63 3 801 36 20 7 158 4 2,49
2000–2001 Toronto 68 4 100 33 27 8 163 6 2,39
2001–2002 Toronto 51 3 065 29 17 5 114 4 2,23
2002–2003 Detroit 61 3 566 34 19 6 148 5 2,49
2003–2004 Detroit 31 1 708 16 10 3 68 2 2,39
2005–2006 Phoenix 60 3 424 32 21 3 166 4 2,91
2006–2007 Phoenix 55 2 993 18 31 2 159 4 3,19
2007–2008 Calgary 9 399 3 2 0 17 0 2,55
2008–2009 Toronto 21 383 5 9 1 50 0 3,57
NHL yhteensä 943 54 055 454 352 90 2 516 51 2,79

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Larry Wigge: Once again, 'Cujo' is in command 3.4.2006. NHL. Viitattu 31.12.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Larry Wigge: The Man Called Cujo 31.1.2000. The Sporting News. Viitattu 31.12.2007. (englanniksi)
  3. ↑ a b c MacKinnon, John & McDermott, John: NHL HOCKEY VIRALLINEN FANIOPAS Kausi 2000–200, s. 86. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2000. ISBN 951-23-4100-X
  4. ↑ Larry Wigge: Curtis Joshep sivusi maalivahtien tappioennätystä 9.4.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.4.2009. Viitattu 9.4.2009.
  5. ↑ Curtis Joseph ripusti hokkarit naulaan jatkoaika.com. Viitattu 13.1.2010.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Rob Ray 		King Clancy Memorial Trophyn voittaja
2000 		Seuraaja:
Shjon Podein

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!