Cumbriaan kuuluu valtaosa Englannin järviseudusta, joka on kuuluisa vuoristaan ja järvien täyttämistä laaksoistaan. Eroosio ja virtaava vesi ovat kuluttaneet voimakkaasti Järviseudun vulkaniitista ja saviliuskeesta muodostunutta kallioperää.[1] Siellä kohoaa myös Cumbrian ja koko Englannin korkein huippu Scafell Pike (978 m).[7] Kallioperä vaihtuu nuorempiin kalkki- ja hiekkakivilajeihin Carlislea ympäröivällä alangolla ja Eden- ja Kentjokien laaksoissa. Kreivikunnan itälaidalla on useita korkeita kukkuloita, kuten Cross Fell ja Knock Fell, jotka kuuluvat Penniineihin.[1]
1400–1500-luvuilla seudulle pystytettiin tornilinnoituksia (peel towers) suojaksi rajarosvoja vastaan. Vuonna 1551 Englanti ja Skotlanti sopivat rajalinjasta, jonka vahvistukseksi rakennettiin Scots’ Dike -niminen matala kaivanto. Keskiajalla kreivikunnassa oli kaksitoista luostaria, joista neljä on selvinnyt nykypäiviin Carlislen tuomiokirkon ohella.[8]
1100-luvulta alkaen (mahdollisesti jo aikaisemminkin) Cumbriasta louhittiin kiveä ja mineraaleja, kuten lyijyä, kuparia ja sinkkiä. Keskiajalta 1800-luvulle saakka seudulla toimi kalkkiuuneja, joissa valmistettiin muurilaastia ja myöhemmin lannoitteita.[8]Kveekariliike sai alkunsa 1650-luvulla Cockermouthin maaseutukaupungin lähistöltä, ja myös metodistiliike löysi kreivikunnasta kannattajia.[9][8]
1800-luvun vaihteessa Cumbrian alueelle kaivettiin kolme kanavaa: Kendal (1797), Ulverston (1796) ja Carlisle (1823). Kanavia pitkin tuotiin alueen teollisuuskeskuksiin hiiltä ja vietiin muualle kalkki- ja liuskekiveä. Kanavat menettivät vähitellen merkityksensä rautatien saavuttua kreivikuntaan 1800-luvulla. 1850-luvulla Järviseudulla valmistettiin jopa puolet maailman tekstiiliteollisuuden käyttämistä lankarullista.[8]
Hallinto
Cumbrian hallinnollisena keskuksena toimii Carlislen kaupunki, jossa sijaitsevassa Cumbria Housessa (2016) kreivikunnanvaltuusto kokoontuu.[10] Vuonna 2017 valitussa valtuustossa on 84 valtuutettua, joista 37 kuuluu konservatiivipuolueeseen, 26 työväenpuolueeseen ja 16 liberaalidemokraatteihin.[11] Kreivikunnan hallinnon vastuulla on tuottaa monia alueen julkisista palveluista, muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoiminta, jätehuolto, tieverkko ja kirjastopalvelut.[5]
Lordiluutnantti Claire Hensman on edustanut Ison-Britannian kuningatarta Cumbriassa joulukuusta 2012 lähtien.[12]
Osa-alueet
Cumbrian muodollisen kreivikunnan alueella sijaitsevat seuraavat hallinnolliset alueet:[3]
Hallintopiirit jakaantuvat edelleen 268 kuntaan(civil parish), joilla on omat kunnan- tai kaupunginvaltuustonsa. Kunnat kattavat koko kreivikunnan alueen Barrowin kaupunkia, Walneyn saarta ja Carlislen keskustaa lukuun ottamatta. Kuntien tehtävä on lähinnä edustaa asukkaitaan heitä koskevassa poliittisessa keskustelussa. Niiden tulee myös ylläpitää kunnallisia rakennuksia ja alueita. Kunnat voivat periä asukkailtaan veroa toimintansa rahoittamiseksi.[13]
Talous
Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitos on Cumbrian suurin yksityinen työnantaja.
Historiallisesti Cumbrian tärkein elinkeino on ollut maatalous. Ylängöillä on kasvatettu lampaita, etenkin sitkeitä herdwicklampaita, kun taas alavammilla mailla on viljelty maata.[1][8] Vuonna 2001 seudulla oli paha suu- ja sorkkatautiepidemia, jonka takia jouduttiin teurastamaan miljoonia lampaita ja rajoittamaan matkailua väliaikaisesti. Myös kalastus on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino, mutta se on menettänyt merkitystään EU:n asettamien kalastuskiintiöiden vuoksi.[8] Eden-, Derwent- ja Eskjoista pyydetään kuitenkin edelleen lohta.[1]
Nykyään Cumbrian tärkeimpiä työllistäjiä ovat ydintekniikka, laivanrakennus, kipsituotteet, tuulienergia, kuljetusala ja keksiteollisuus.[8] Suurin yksityinen työnantaja on Irlanninmeren rannalla sijaitseva Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitos, jonka palveluksessa työskentelee yli 11 000 ihmistä.[14][15] Barrow-in-Furnessissa on suuri telakka ja Workingtonissa ja Whitehavenissa on kevyttä koneteollisuutta. Pohjoiseen johtava päätie ja päärata kulkevat Carlislen kautta, ja kaupungista onkin muodostunut tärkeä kuljetus- ja logistiikkakeskus. Myös matkailu on merkittävä työllistäjä kreivikunnassa.[1]
Moottoritie M6 kulkee Cumbrian halki etelä-pohjoissuunnassa ohittaen Carlislen kaupungin ja yhdistää sen Luoteis-Englannin suurin kaupunkeihin Liverpooliin ja Manchesteriin sekä Birminghamiin;
Maantie A590 kulkee Cumbrian etelärannikolla ja yhdistää Barrow-in-Furnessin kaupungin moottoritie M6:een;
Maantie A66 kulkee Pohjois-Englannin poikki itä-länsisuunnassa ja yhdistää Cumbrian keskiosat Edinburghin ja Lontoon väliseen A1-päätiehen;
Maantie A69 kulkee Pohjois-Englannin poikki itä-länsisuunnassa ja yhdistää Carlislen Newcastle upon Tynen suurkaupunkiin.
Rautatiet
Lontoosta Glasgow’iin ja Edinburghiin johtava päärata kulkee Cumbrian läpi etelä-pohjoissuunnassa ja ohittaa Carlislen kaupungin. Carlisle on tärkeä risteysasema, josta johtaa radat myös Newcastleen, Leedsiin ja Dumfries ja Gallowayn alueelle Skotlannissa. Cumbrian rannikolla kulkee rata, jota pitkin liikennöidään paikallisjunia Carlislestä Barrow-in-Furnessiin.[17]
Cumbria on harvaanasutuimpia alueita Englannissa – väestötiheys on vain hieman yli 70 asukasta neliökilometrillä, kun se on Englannissa ja Walesissa keskimäärin 320 asukasta neliökilometrillä.[5] Vuonna 2020 kreivikunnassa oli noin 500 000 asukasta ja seuraavat yli kymmenentuhannen asukkaan asutuskeskukset:[3]
Cumbrialla ei ole virallista lippua, mutta liputuksessa käytetään joskus kreivikunnanvaltuuston baneeria.[19] Sen keskelle on kuvattu aaltomaisia pystyviivoja ja sahanterämäisiä vaakaviivoja, joiden väliin jää erivärisiä alueita. Väriyhdistelmät symboloivat kreivikunnan vaihtelevia maisemia: sinivalkoinen edustaa merta, sinikultainen järviä ja peltoja, vihreävalkoinen vuoria ja järviä ja vihreäkultainen vuoria ja peltoja. Lipussa on tummanvihreä reunus, johon on kuvattu vuorotellen vilukkoja ja punavalkoisia Tudor-ruusuja.[20]
Cumbriaan kuuluvassa Cumberlandin historiallisessa kreivikunnassa käytetään yhä yleisesti omaa lippua.[19]
Nimikkokukka
Vuonna 2004 Cumbrian nimikkokukaksi valittiin vilukkoPlantlife International -järjestön pitämässä yleisöäänestyksessä.[21] Kukka on kuvattu myös kreivikunnan vaakunaan.[22]
Perinneruoat
Cumberlandin makkaraa.
Cumbrian perinneruokia ovat muun muassa:
Cumberland sausage – porsaanlihasta valmistettu ja mustapippurilla maustettu makkara;[23]
Tatie pot – lampaanlihasta, verimakkarasta sekä perunoista ja muista vihanneksista valmistettu pataruoka;[24]
Westmorland parkin – soodalla kohotettu ja maustepippurilla maustettu tuhti, hieman tahmea kakku;[25]
Cumberland rum nickies – taateleilla, voilla, inkiväärillä ja rommilla täytetty murotaikinapiirakka.[26]
Windermerejärvessä esiintyy nieriän muunnosta, jota ei tavata missään muualla. Sen vaaleanpunaista lihaa pidetään seudulla suurena herkkuna.[27]
May2005.jpg)
.svg)
.svg){kind=spacer}
