Brittiläinen 1. armeija oli Britannian armeijan yhtymä sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Se osallistui taisteluihin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla ja toisessa maailmansodassa taisteluihin Pohjois-Afrikassa. Armeijan joukot koostuivat brittiyksiköiden lisäksi muuan muassa ensimmäisessä maailmansodassa Intian ja Portugalin sekä toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain ja Vapaan Ranskan joukoista.
Ensimmäisessä maailmansodassa 1. armeija perustettiin 26. joulukuuta 1914 osaksi brittiläistä siirtoarmeijaa, kun siirtoarmeijan armeijakunnat jaettiin kahdeksi armeijaksi. Armeijan komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti Sir Douglas Haig ja siihen kuuluivat I, IV ja Intialainen armeijakunta. Armeija kärsi tappion Vimyn laaksossa toukokuussa 1916 ja kuukautta myöhemmin Fromellesissa. Vuonna 1917 armeijaan liitettiin Portugalin siirtoarmeijakunta. Seuraavana vuonna armeija osallistui hyökkäykseen, jonka tuloksena saksalaiset työnnettiin takaisin.
Armeija perustettiin toisessa maailmansodassa 6. heinäkuuta 1942 Largsissa Pohjois-Afrikan maihinnousua varten. Kenraaliluutnantti Sir Kenneth Andersonin komentama armeija nousi maihin Algerissa 9. marraskuuta, jolloin siihen kuuluivat V ja IX armeijakunnat.[1]
Armeija lakkautettiin Tunisiassa 25. heinäkuuta 1943.[1]