Brazil – tämän hetken tuolla puolen (engl. Brazil) on Terry Gilliamin ohjaama dystooppinen mustan komedian tieteiselokuva vuodelta 1985. Elokuvan tärkeimmissä rooleissa ovat Jonathan Pryce, Katherine Helmond, Robert De Niro ja Michael Palin. Brazil ei valmistuttuaan tyydyttänyt tuottajiaan, joten se uhattiin jättää julkaisematta. Ohjaaja Terry Gilliamin aktiivisen toiminnan ansiosta elokuva kuitenkin päätyi lopulta levitykseen. Siitä oli olemassa kaksi eri versiota, yksi Yhdysvaltojen ja toinen Euroopan markkinoille. Yhdysvaltoja varten elokuvasta leikattiin versio, jonka loppu on ”onnellisempi”.
Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaan lavastuksen ja parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen kategorioissa, mutta ei voittanut kumpaakaan. Elokuva sai kuitenkin kaksi BAFTA-palkintoa.[2]
Elokuvan nimi viittaa Ary Barroson sambakappaleeseen "Aquarela do Brasil" eli ”Brazil”, joka toistuu elokuvan musiikin pääteemana.
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Brazil muistuttaa jonkin verran George Orwellin kirjoittamaa romaania Vuonna 1984. Päähenkilö Sam Lowry (Jonathan Pryce) elää maailmassa, jossa kaikki ovat tiukan kontrollin alaisina. Sam on pikkuvirkamies, joka keskellä kaupungin ja työn ankeaa harmautta haaveilee unelmiensa naisesta (Kim Greist). Kun hän viimein kohtaa tämän, todellisuuden monimutkaisuus sotkee Samin unelmat. Hänen kauan etsimänsä nainen saattaakin olla terroristi, useiden tahojen vainoaman huipputerroristi Harry Tuttlen (Robert De Niro) kätyri. Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat koko ajan tarkan valvonnan alaisina, Samin on vaikea pitää rakkaastaan kiinni.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Rooliluettelo
Vastaanotto ja jälkimaine
Chicago Sun-Timesin kriitikko Roger Ebert sanoi elokuvan olevan ”vaikeasti seurattava” ja antoi kaksi tähteä neljästä.[3] Los Angeles Timesin kriitikko puolestaan kehui elokuvan olevan ”tehokkain satiirinen poliittinen elokuva sitten Tohtori Outolemmen”.
British Film Instituten valitsemat asiantuntijat äänestivät Brazilin vuonna 1999 mukaan kaikkien aikojen sadan parhaan brittielokuvan listalle.[4]
Vuonna 2005 Empire listasi elokuvan sijalle 83 listallaan ”500 kaikkien aikojen parasta elokuvaa”.[5] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]
Lähteet
Aiheesta muualla
