Basra (arab.البصرة, Al-Baṣrah, historiallisesti Basorah tai Bassora[1]) on Irakin kaakkoisosassa, Basran kuvernoraatissa sijaitseva satamakaupunki. Basran piirikunnan väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2013 vajaa 1,1 miljoonaa (44 % koko Basran maakunnan 2,403 miljoonasta asukkaasta).[2] Basran kaupunki sijaitsee Eufratin ja Tigrisin yhteisen laskujoen Shatt al-Arabin varrella.
Basran kaupunki sijaitsee Etelä-Irakissa noin 50 kilometrin päässä Persianlahden rannikosta. Alue on soista tulvatasankoa, joka on syntynyt Eufrat ja Tigrisjokien tuomasta maaperästä. Tulvien, joenuoman muutosten ja siltin kasautumisen takia Basran varsinainen paikka on muuttunut historian aikana. Nykyinen kaupunki sijaitsee noin 10 kilometriä koilliseen alkuperäisestä paikastaan. Nykyinen kaupunki sijaitsee Shatt al-Arabin nykyisen uoman vieressä Basrah Bar-nimellä tunnetulla paikalla, jonne on kasautunut silttiä Shatt al-Arabiin yhdistyvän Karunjoen kautta.[1] Nykyinen Basra on tulos aikanaan kolmen erillisen pienen kaupungin Basran, Al-ʿAshārin ja Al-Maʿqilin sulautumisesta yhteen.[3]
Historia
Perustaminen ja varhainen historia
Arkeologisten kaivausten perusteella nykyisen Basran alueella on ollut asutusta jo vähintään pronssikaudelta lähtien. Nykyinen Basran kaupunki on kuitenkin perustettu vasta myöhemmin. Arabit saapuivat alueelle 635 ja tuolloin paikalla oli Vahishtabadh Ardasher-niminen persialainen asutuskeskus, jota arabit kutsuivat nimellä al-Khurayba eli "pieni raunio". Vuonna 638 yksi profeetta Muhammadin seuraajista Utba ibn Ghazwan perusti paikalle sotilasleirinkalifiUmar ibn al-Khattabin käskystä. Basran kaupunki kasvoi sotilasleirin ympärille. Basra oli varhain sisäisen levottomuuden ja kapinaliikkeen keskus. Basrasta, Kufasta ja Egyptistä peräisin olleet kapinalliset murhasivat kalifi Uthman ibn Affanin ja vuonna 658 Basran ulkopuolella käytiin niin sanottu kamelitaistelu Muhammadin leski Aišan kannattajien ja kalifi Ali ibn Abi Talibin joukkojen välillä. Kapinoita umaijadeja vastaan syttyi myös vuosina 683 ja 701.[1]
Ibadilaisuussyntyi basralaisissa madrasoissa vuoden 720 paikkeilla ja levisi sittemmin Pohjois-Afrikkaan. Kaupunki oli myös varhaisten mystikkojen keskus, jotka vaikuttivat suufilaisuuden syntymiseen. Heitä olivat esimerkiksi Hasan al-Basri (k. 728) ja Rabi’a Basralainen (717–801). Basralaiset oppineet kehittivät arabian kielioppia ja filologiaa. Abul Awad al-Du’alia pidetään usein arabialaisen kieliopin tutkimuksen isänä. Kaupungista tuli myös tärkeä hadžille lähtevien pyhiinvaeltajien lähtöpiste ja nimellä Darb Zubayda tunnetusta pyhiinvaellusreitistä Basrasta Mekkaan tuli yksi kuuluisimmista. 700- ja 800-luvuilla Bagdad kuului maailman suurimpiin kaupunkeihin ja Basra kasvoi sen satamana. Kaupungissa asui arviolta 400 000 asukasta ja sen satamasta kulki kauppareittejä Kiinaan, Itä-Afrikkaan ja nykyisen Venäjän alueelle. Tuhannen ja yhden yön tarinoita pidetään yleisesti basralaisilta merimiehiltä kerättyinä. Basra oli myös orjakaupan keskus ja sen orjien myyntipaikka Suq al-Nakhkhasin tunnettiin laajalti. Mustat orjat (zanj) kapinoivat vuonna 868 polttaen Basran vuonna 871 ennen kapinan kukistumista.[1]
Basra ei vahingoittunut juurikaan mongolien valloittaessa aluetta, mutta mongolit tuhosivat Bagdadin ja paikalliset kauppareitit kärsivät Il-kaanien alaisuudessa. Ibn Battutan vieraillessa kaupungissa vuonna 1327 hän mainitsi kaupungin suurmoskeijan tarvitsevan korjauksia ja aikaan kuuluisien kieliopintutkijoiden ja ulaman olevan huonosti koulutettuja. Niin sanottu vanha Basra hylättiin lopulta kokonaan ja kaupunki siirrettiin "uuteen Basraan" koilliseen sen alkuperäisestä sijainnista. Basran kauppa elpyi uusien valtakuntien muodostuessa. Osmanien valtakunta valtasi Basran vuonna 1546 ja Aleppon kehitys kaupan keskuksena toi jälleen kysyntää kaupungin satamalle. Sataman kautta tuotiin Intiata esimerkiksi indigoa, tekstiilejä, mausteita ja lääkkeitä. Kaupan myötä kaupunkiin muodostui vähemmistöyhteisöjä, kuten armenialaiset, juutalaiset ja hindukauppiaat (baniyan). Sittemmin safavidit uhkasivat osmanien valtaa alueella. Safavifidit hallitsivat Bagdadia vuosina 1624–1638, mutta eivät onnistuneet Basran valtauksessa. Paikalliset kauppiaat joutuivat myös kilpailemaan britti- ja alankomaalaistenkauppiaiden kanssa alueella. Kaupunkia vaivasi kulkutauti vuonna 1773 ja sitä piirittivät persialaiset vuonna 1775. Kaupungin asukasluku tippui noin 40 000:ta ehkä vain noin 4 000:een.[1]
Basran satama elpyi 1800-luvun puolella teknologian ja esimerkiksi liikenneverkon kehittymisen myötä. 1840-luvulla satamaan tuli noin 11 000 tonnia tavaraa vuosittain, mutta vuoteen 1890 mennessä määrä oli jo 100 000 tonnia ja vuonna 1913 400 000 tonnia. Tanzimat-uudistukset horjuttivat vanhanaikaista yhteiskuntaa ja uudet poliittiset suuntaukset alkoivat vallata alaa etenkin uuden kaupungin yläluokan keskuudessa. Esimerkiksi Taleb al-Naqibin vuonna 1911 perustama lehti al-Dustur alkoi vaatia itsenäisen Irakin perustamista. Britannia julisti sodan Osmanien valtakunnalle ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914 ja 23. marraskuuta samana vuonna he valtasivat Basran. Osmanien vastahyökkäys seuraavan vuoden puolella epäonnistui. Sodan jälkeen britit miehittivät Irakia ja paikallisten heimojen kapina vuonna 1920 kukistettiin verisesti. Vuonna 1922 Faisal I:tä tehtiin osittain autonomisen Irakin kuningas. Britit aloittivat useita huomattavia infrastruktuuriprojekteja. Satamaa oli uusittu jo sodan aikana, Bagdadin ja Basran välinen rautatie valmistui vuonna 1919, lentopostiliikenne kaupunkien välillä alkoi vuonna 1927 ja kolmen vuoden kuluessa samalla reitillä oli matkustajaliikennettä.[1]
Itsenäinen Irak
Irakin vuoden 1958 vallankumouksen jälkeen Basrasta tuli merkittävä öljynvientisatama. Kaupungista tehtiin myös Basran maakunnan keskus ja Basran yliopisto avattiin vuonna 1964. Kaupunki kärsi mittavia tuhoja Irakin–Iranin sodan (1980–1988) aikana ja sen siviiliuhrien määrä oli selvästi Irakin muita kaupunkeja suuremmat. Sodan alkaessa Basrassa oli noin 1,5 miljoonaa asukasta ja sen jälkeen vain 900 000. Iran hyökkäsi kaupunkia vastaan viiden divisioonan voimin vuonna 1982, mutta heidät pysäytettiin vain muutaman kilometrin päähän. Myös toinen hyökkäys kohti Basraa vuonna 1984 epäonnistui. Irakilaiset laukaisivat puolestaan kaupungista ohjuksia Iranin öljyterminaaleja vastaan. Kaupunkia pommitettiin jälleen Persianlahden sodan aikana. Monet irakilaiset sotilaat saivat surmansa ilmaiskuissa näiden vetäytyessä Kuwaitista niin sanotun kuoleman moottoritien kautta Basran eteläpuolella. Maaliskuussa 1991 basralaiset liittyivät Zubairista alkaneeseen kapinaan Saddam Husseinia vastaan, mutta kapina kukistettiin verisesti tuhansien paikallisten kadotessa turvallisuusjoukkojen käsissä.[1]
Irakin sodan alettua vuonna 2003 Basra oli ensimmäinen koalition joukkojen piirittämä suuri irakilaiskaupunki. Kaupunkia piirittäneen brittisotilaat odottivat paikallisten kukistavan kaupungin puolustajat, mutta kun näin ei tapahtunutkaan brittijoukot valtasivat kaupungin.[1] Irakin sodan jälkeen Basra oli brittijoukkojen valvonnassa. Britit olivat linnoittautuneet entiseen Saddam Husseinin palatsiin Shatt al-Arabin varrella. Joukkoja vastaan tehtiin jatkuvia hyökkäyksiä. Viimeiset brittijoukot vetäytyivät kaupungista 3. syyskuuta 2007, jonka jälkeen joukkoja oli enää Basran kansainvälisellä lentokentällä.[4][5] Vastuu alueen turvallisuudesta luovutettiin kokonaan Irakille joulukuussa samana vuonna.[3] Vuonna 2008 Irakin turvallisuusjoukot kävivät kiivaita taisteluja Basrassa vaikuttaneiden šiialaisten asejoukkojen, kuten Muqtada al-Sadrin johtaman Jaysh al-Mahdi-järjestön kanssa.[6]
Isisin leviämisen myötä Basran maakuntaan on tullut maan sisäisiä pakolaisia. Vuonna 2015 heitä oli maakunnassa 11 000 ja heistä suurin osa Basran kaupungissa.[9]
Lähteet
↑ abcdefghMichael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 72-77. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8(englanniksi)
