Barken kaupunki sijaitsi Kyrenaikan sisämaassa linnuntietä noin 19 kilometrin päässä Välimeren rannikosta.[2][5] Se oli rakennettu Syrtinlahden länsirannalta kohoaville tasanteille tasangolla, joka oli hedelmällinen ja jolla oli hyvin vettä, vaikka se olikin ylätasangon aavikon ympäröimä.[2]
Barkella oli rannikolla satamakaupunki, jonka nimeä ei tunneta, mutta jonka paikalle myöhemmin perustettiin Barken suureksi osaksi korvannut Ptolemaisin kaupunki.[2]Pseudo-Skylaks sijoitti kyseisen satamakaupungin (λιμὴν ὁ κατὰ Βάρκην, limēn ho kata Barkēn) 500 stadioninmittaa länteen Kyrenestä ja 620 stadionia koilliseen Euesperideestä, ja Barken kaupungin itsensä 100 stadionin päähän rannikosta, mitkä mitat ovat suhteellisen oikeita.[2][6]
Barken kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Barkaie (Βαρκαίη, Barkaiē). Sen kooksi on arvioitu suurimmillaan noin 200–500 neliökilometriä tai jopa yli 500 neliökilometriä. Koko vaihteli eri aikoina.[1]
Historia
Arkaainen kausi
Barken perusti joukko Kyrenestä lähteneitä, joita johtivat battiadien sukuun kuuluneet Kyrenen kuningas Arkesilaos II:n veljet Perseus, Zakynthos, Aristomedon ja Lykos. Arkesilaos oli kohdellut heitä niin huonosti, että he luopuivat uskollisuudesta häntä kohtaan ja perustivat siksi kokonaan uuden kaupungin. Tämä ajoittuu arkaaiselle kaudelle noin vuoteen 554 eaa. Samalla he suostuttelivat sisämaassa asuneet paikalliset libyalaiset puolelleen kapinaansa. Tämän vuoksi, sekä siksi, että Barke oli perustettu keskelle libyalaisten aluetta, kaupungilla oli alusta saakka kreikkalais-libyalainen luonne, joka sillä säilyi loppuun saakka.[1][2][7] Tämä näkyy muun muassa Barken kuninkaan Alazirin libyalaisperäisessä nimessä.[2][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Barkaios (Βαρκαῖος) ja Barkaiatēs (Βαρκαιάτης), myöhemmin latinaksi Barcaeus.[2]
Barken lyömä tetradrakhma, n. 475–435 eaa. Kuvituksessa silfion-kasvi sekä ZeusAmmonin pää ja teksti ΒΑΡ[ΚΑΙΩΝ], BAR[KAIŌN], ”barkelaisten [polis]”.
Arkesilaos yritti rangaista kapinallisia, ja he joutuivat pakenemaan itään kohti Egyptiä. Takaa-ajon aikana he kääntyivät hyökkäykseen ja onnistuivat voittamaan Arkesilaoksen joukot, surmaten 7 000 hänen miehistään. Pian tämän jälkeen Arkesilaos itse kuoli, kun hänen veljensä Learkhos kuristi hänet. Kyrenen sisäiset ongelmat antoivat tämän jälkeen barkelaisille mahdollisuuden ulottaa valtansa koko Kyrenaikan länsiosaan, mukaan lukien rannikkoalue aina Euesperideehen saakka. Muun muassa merkittävä Taukheiran satamakaupunki kuului heille.[2] Jos Serviuksen säilyttämään perinteeseen voidaan luottaa, barkelaiset ulottivat valtansa lännessä Syrtinlahden rannikkoa pitkin pitkälle Karthagon alueiden suuntaan, ja saavuttivat sellaisen laivastomahdin, että voittivat foinikialaiset meritaistelussa.[2][9]
Barke löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1] Egyptin joutuminen Persian valtaan herätti barkelaisissa, samoin kuin kyreneläisissä, niin paljon huolta, että he lähettivät lahjoja Kambyseelle, ja lupasivat maksaa vuotuista veroa. Niinpä heidät luettiin kuuluvaksi samaan satraappikuntaan Egyptin kanssa.[2][10]
Barken nousu paikallisena mahtina tyssäsi melko pian tämän jälkeen. Kyrenen kuningas Arkesilaos III joutui pakenemaan kotikaupungistaan puolueriitojen vuoksi ja siirtyi Barkeen appesa Alazirin, Barken kuninkaan, luokse. Joukko kyreneläisiä maanpakolaisia kuitenkin liittoutui eräiden barkelaisten kanssa, hyökkäsi kummankin kuninkaan kimppuun torilla ja surmasi heidät.[2]
Tämän jälkeen Arkesilaoksen äiti Feretime pyysi apua Aryandeelta, jonka Kambyses oli nimittänyt Egyptin satraapiksi ja joka oli virassa edelleen Dareioksen aikana. Aryandes katsoi tilaisuuden Libyan valloitukselle koittaneen, ja kokosi suuren armeijan ja laivaston. Ennen hyökkäystä hän kuitenkin lähetti airuen Barkeen vaatien saada tietää, kuka oli surmannut Arkesilaoksen. Barkelaiset ottivat syyn itselleen yhteisesti, koska olivat kärsineet paljon pahaa Arkesilaoksen taholta. Aryandes käynnisti hyökkäyksen saatuaan näin tekosyyn itselleen.[2][8] Persialaiset onnistuivat valtaamaan kaupungin vasta yhdeksän kuukauden piirityksen jälkeen kavalalla sotajuonella, ja antoivat barkelaiset kostonhimoisen Feretimen rangaistavaksi. Hän toteutti andrapodismoksen. Ne kaupunkilaiset, jotka olivat kaikkein syyllisimpiä poikansa kuolemaan, hän seivästytti pitkin kaupungin muureja. Myös heidän vaimonsa surmattiin. Battiadit ja ne, jotka olivat selvästi syyttömiä, saivat jäädä kaupunkiin. Loput asukkaat persialaiset veivät orjina Egyptiin. Myöhemmin heidät lähetettiin Dareiokselle, joka asutti heidät erääseen kylään Baktriassa. Se tunnettiin nimellä Barke vielä Herodotoksen aikana.[1][2][11] Nämä tapahtumat ajoittuvat noin vuoteen 514 eaa.[1]
Feretime palasi Persian armeijan mukana Egyptiin ja kuoli siellä johonkin ikävään tautiin. Herodotos piti tätä jumalten rangaistuksena hänen liiallisesta kostonhimostaan.[2]
Klassiselta roomalaiselle kaudella
Barke vaikuttaa toipuneen suhteellisen pian, sillä se kukoisti jossakin määrin klassisen kauden ensimmäisellä puoliskolla 400-luvulla eaa. Klassisella kaudella kaupungin arvellaan olleen valtiomuodoltaan oligarkia. Se löi edelleen hopearahaa ja 300-luvulla eaa. myös pronssirahaa. Vuosina 390–386 eaa. kaupunki oli liitossa KyproksenSalamiin ja Egyptin kuningas Hakorin (kreikkalaisittain Akhoris) kanssa Persiaa vastaan. Vuonna 322 eaa. Barke ja Euesperides olivat liitossa Thibronin kanssa hänen sodassaan Kyreneä vastaan.[1]
Barken lyömä raha, n. 400–350 eaa.
Barke taantui hellenistisellä kaudella, kun Egyptiä ja Kyrenaikaa hallinneet ptolemaiokset siirrättivät suuren osan sen väestöstä uuteen Ptolemaisin kaupunkiin, joka perustettiin Barken vanhan, nimeltä tuntemattoman satamakaupungin paikalle.[1][2] Ptolemais kohotettiin polikseksi, kun taas Barke alistettiin sen valtaan.[1] Tämän jälkeen myös Barken nimi vaikuttaa siirtyneen uudelle kaupungille, sillä myöhemmät maantieteilijät puhuvat Barkesta ja Ptolemaisista kuin samana kaupunkina. Klaudios Ptolemaios kuitenkin erotti kaupungit toisistaan oikein, lukien Barken sisämaan kaupunkeihin.[2][12] Tämä osoittaa, että Barke oli olemassa vielä 100-luvulla jaa. vaikka sitten taantuneenakin; ja itse asiassa se säilyi olemassa jopa pidempään kuin sen paljon vahvempi kilpailija Kyrene.[2]
Olympian kisojen voittoja Barkella tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin kaksi.[13] Barkelaiset tunnettiin hyvistä hevosistaan, ja he sanoivat saaneensa hevosten jalostuksen taidon itseltään Poseidonilta ja vaunujen käytön taidon Athenelta. Nämä hevoset tuottivat Kyrenen Arkesilaos IV:lle paikan Pindaroksen oodeissa.[2][14]
Roomalaisella kaudella kaupungin nimi siirtyi seutua asuttaneen libyalaisen paimentolaisheimon latinankieliseksi nimeksi Barcaei. Myöhäisellä roomalaisella kaudella Barke oli piispanistuin.[2]
Myöhempi historia
Arabikaudella kaupunki vaikuttaisi nousseen uudelleen jossakin määrin merkittäväksi, sillä se sijaitsi rannikkoreitillä Egyptistä lännemmäksi Pohjois-Afrikkaan.[2] Nimi Barce oli käytössä vielä 1900-luvun alkupuolen Italian vallan aikana nykyisen Marjin kaupungin nimenä.
Rakennukset ja löydökset
Barke tunnetaan arkeologisesti huonosti,[1] ja siitä on jäljellä vain vähäisiä jäännöksiä.[2] Tätä selittää se, että kaupunki oli suureksi osaksi rakennettu tiilestä. Joitakin antiikin aikaisia vesisäiliöitä on löydetty.[2] Antiikin kirjallisten lähteiden perusteella Barke on ollut ympäröity muurein. Kaupungilla on ollut Apollonin kultti ja näin todennäköisesti myös tälle omistettu pyhäkkö.[1]
Lähteet
↑ abcdefghijklHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”1025. Barke”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
.jpg)
