Atalantonísin kasvillisuutta hallitsevat oliivipuut.[3] Saaren pohjoispuolella sijaitsi pieni saari Ágios Nikólaos ja länsipuolella Prasonísi eli Glaronísi. Etelämpänä Atalántinlahdessa sijaitsee Gaïdouronísin saari. Saaret ovat luonnonsuojelualuetta ja toisaalta valvottua metsästysaluetta.[2]
Historia
Atalanten saari mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa, sekä historiassa että maantieteessä. Sen kerrotaan erkaantuneen mantereesta maanjäristyksessä. Saari oli alun perin asumaton, mutta Thukydides kertoo, että ateenalaiset linnoittivat sen peloponnesolaissodan ensimmäisenä vuonna (431/430 eaa.) estääkseen lokrislaisia merirosvoja hyökkäilemästä Euboialle.[4] Sodan kuudentena vuonna eli 426 eaa. tapahtui maanjäristys, jonka seurauksena meri ensin vetäytyi ja iski sitten suurena aaltona saarella, mikä tuhosi osan linnoituksesta ja yhden ateenalaisen laivan. Thukydides mainitsee saman ilmiön tapahtuneen Orobiaissa Euboialla sekä Peparethoksessa, ja osasi yhdistää maanjäristyksen ja hyökyaallon (eli tsunamin) toisiinsa.[5]