Hjeltin vanhemmat olivat arkkiatriOtto Edvard August Hjelt ja Yolanda Aurora Thuneberg. Hänen veljiään olivat tilastomies ja senaattori August Hjelt, kemisti Edvard Hjelt ja pankinjohtaja Otto Hjelt. Hän pääsi ylioppilaaksi 1886 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1890, filosofian lisensiaatiksi 1892, filosofian tohtoriksi 1894, teologian kandidaatiksi 1896, teologian lisensiaatiksi 1901 ja teologian tohtoriksi 1907. Hjelt teki tutkimusmatkan Palestiinaan ja Siinain niemimaalle 1911.
Hjelt osallistui pappissäädyssä valtiopäiville 1905. Hän oli raamatunkäännöskomitean jäsen 1908–1927 ja komitean puheenjohtaja 1927–1931. Lisäksi Hjelt toimi Helsingin NMKY:n puheenjohtajana 1895–1898 ja 1904, Suomen nuorten kristillisen liiton Suomen edustajana NMKY:n maailmankomiteassa 1902–1931, kristillisen ylioppilasliikkeen pohjoismaisen komitean jäsenenä 1899–1902, Suomen kristillisen ylioppilasliiton puheenjohtajana 1916–1922 sekä Pohjoismaiden kirkkojen yhteistoimintakomitean suomalaisjäsenenä 1917–1931.
Syksyllä 1928 Hjelt oli mukana retkikunnssa, joka kävi tutkimassa SiinaillaPyhän Katariinan luostarissa säilytettyä syyriankielistä evenkeliumikäsikirjoitusta Syrus Sinaiticusta. Retkikuntaan kuuluivat hänen lisäkseen Åbo Akademin professori Johannes Lindblom, yliopiston valokuvaaja F. Jonasson ja retkikunnan taloudenhoitajana pankinjohtaja E. Laurell Helsingistä. Egyptissä retkikuntaan liittyi tohtori Aapeli Saarisalo. Retkikunta oleskeli luostarissa 10 päivän ajan ja sinä aikana sai valokuvattua evankeliumicodeksin 361 sivua. Toisena tutkimuskohteena olivat vanhalla faaraoiden Serâbit el-Khâdemin kaivosseudulla sijainneet muinaissemitiläiset piirtokirjoitukset.[2]
Wilhelm Ross : suomalainen orientalisti ja matkustaja viime vuosisadalla. Länsisuomalainen osakunta, Helsinki 1890
Piirteitä apostolikum-riidasta Saksassa. Otava 1894
Die altsyrische Evangelienübersetzung und Tatians Diatessaron, besonders in ihrem gegenseitigen Verhältnis untersucht, Helsingin yliopiston väitöskirja. Leipzig 1901
De Johanneiska småbrefvens ursprung undersökt med särskild hänsyn till presbyter-hypotesen, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1901
Konung Hammurabis lagar och Israels Thora : ett bidrag till "Babel-Bibel"-frågan. Helsingfors 1903
Israelin vanhin historia muinaistieteen valossa: virkaan asettajaisesitelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Messianische Begriffe und Ausdrücke in den Psalmen untersucht : Heft. 1, Die Königsherrschaft Gottes : Das Gericht. Leipzig 1904
Pääpiirteet Babylonian ja Assyrian historiasta: raamatun kertomuksia silmällä pitäen. Kansanvalistus-seuran toimituksia 134. Helsinki 1905
Lähetysaate vanhassa testamentissa. WSOY 1909
Mikael Agricola Uuden testamentin kääntäjänä: juhlaesitelmä Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikokouksessa 19 p. tammik. 1908. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Jyväskylä 1909
Raamatun synty. WSOY 1909
Israelin kansan historia. WSOY 1913
Matka Siinaille. Matkahavaintoja Raamatun mailta 1. Otava 1914
Ylös Jerusalemiin. Matkahavaintoja Raamatun mailta 2. Otava 1915
Kristinuskon vanhatestamentillinen perusta: kolme raamatullista esitelmää. WSOY 1915
Jerusalemista Damaskoon. Matkahavaintoja Raamatun mailta 3. Otava 1917
N. M. K. Y:n sotilastyö muualla ja meillä. WSOY 1918
Nuori kristitty ja isänmaa. WSOY 1918
Jumalan sanan nälkä. WSOY 1919
Jobin kirja: vuosituhansia vanha runoelma kärsivästä ihmisestä. Otava 1923