Ares oli Zeuksen ja Heran poika.[1] Sisaruksia olivat Eris ja seppä Hefaistos. Ares kuvattiin usein pitkäksi ja komeaksi nuorukaiseksi, mutta luonteeltaan hän oli väkivaltainen ja raakalaismainen.[1] Tämä jumala ei tarvinnut yhtään syytä sotaan, ja hän olikin hyvin epäsuosittu. Myös hänen oma isänsä Zeus julisti vihaansa poikaa kohtaan. Areksella ei ollut vaimoa, mutta hän oli varsinkin kauneuden jumalattaren Afroditen lumoissa.[1] Areella oli myös ystävä Alektryon, jonka Ares otti mukaansa aina kun hän lähti retkilleen Afroditen luokse. Monien muiden kreikkalaisten jumalten tavoin hän kuitenkin vietteli useita naisia ja sai heidän kanssaan jälkeläisiä. Antiikin roomalaisten mytologiassa Areen nimi oli Mars, mutta nämä kaksi jumalaa eroavat toisistaan suuresti.
Ares kuvattiin usein parrakkaaksi soturiksi[1] ja voimakkaaksi nuorukaiseksi, jolla on päässään kultainen kypärä, ja joskus hänen käteensä on asetettu verinen keihäs, palava soihtu tai pyhä kilpi. Areen sotavaunuja veti neljä tulista oria, jotka olivat auringonjumala Helioksen hevosten jälkeläisiä. Jumalan lempieläimiksi sanottiin koiria ja korppikotkia. Areen seuralaisina kuvauksissa esiintyvät Eris (Riita), Deimos (Kauhu) ja Fobos (Pelko), joista kaksi jälkimmäistä olivat Areen poikia[1].
Areen maanpäällisiin rooleihin kuului hänen osuutensa Theban luomisessa. Kadmos surmasi Areen vesilohikäärmeen ja kylvi otuksen hampaat maahan. Niistä kasvoivat hurjat sotajumalan jälkeläiset — spartit. Lepyttääkseen Aresta Kadmos meni naimisiin hänen tyttärensä Harmonian kanssa ja lopetti kaiken riidan ja perusti Theban kaupungin.
Ares oli luvannut Athenelle ja Heralle taistella kreikkalaisten puolella, mutta Afrodite suostutteli hänet troijalaisten pariin. Jumalan oma poika, Diomedes, taisteli Hektorin kanssa ja näki isänsä kamppailevan kreikkalaisia vastaan. Hän kutsui sotilaansa kokoon ja päätti perääntyä hitaasti. Areen äiti Hera kuitenkin näki tapahtumien kulun ja käski Diomedesta käymään isäänsä vastaan. Mies heitti keihään jumalaa kohti ja Athene ohjasi sen maaliinsa. Ares päästi hirmuisen huudon aseen osuessa ja pakeni takaisin Olympokselle, ja troijalaiset perääntyivät takaisin kaupunkiinsa.
Poseidonin rakastama poika Hallihurthos yritti raiskata Aglauloksen ja Areen tyttären Alkippen. Tästä suivaantuneena Ares murhasi julkean pojan, ja Poseidon puolestaan vaati, että sotaisaa jumalaa rangaistaisiin. Areiopagilla pidetyssä oikeudenkäynnissä muut jumalat kumminkin päättivät Areen olevan syytön, ja kukkula nimettiin Areen mukaan.[1]
Ares ja Athene
Ares, jota tämän isä inhosi, ja isänsä suosikki Pallas Athene eivät pitäneet toisistaan. Athene oli Aresta parempi sotastrategi, sillä hänen joukkonsa voittivat Areen joukot molemmilla kerroilla, kun ne kohtasivat. Troijan sodassa Athene ja Ares joutuivat kaksi kertaa vastatusten. Kummallakin kerralla Ares jäi sisarpuolensa pieksemäksi ja olisi kuollut, jos olisi ollut kuolevainen. Aresta pidettiinkin alkukantaisen, tuhoavan taistelun jumalana, kun taas Pallas Athene esiintyi järjestäytyneen, saalista tuottavan taistelun jumalattarena.
Ares ja Adonis
Metsästysretkellä mustasukkainen Ares hyökkäsi metsäkarjuna Adoniksen kimppuun ja surmasi tämän. Afrodite suri rakastettunsa kuolemaa niin suuresti, että jumalat sallivat Adoniksen viettää osan vuotta maan päällä.
Lähteet
Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
