on virallinen kirjaimisto kansallisella tasolla alueellisesti
Arabialainen kirjaimisto on kirjaimisto, jota käytetään muun muuassa arabian ja persian kirjoittamiseen. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle, ylhäältä alas. Kirjaimistossa ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kirjoitus muistuttaa kaunokirjoitusta siten, että kirjaimet kirjoitetaan yhteen toisiinsa ja niiden muoto vaihtelee kirjaimen sijaintipaikan sanassa mukaan. Tämä antaa myös mahdollisuuden kalligrafisiin erikoisuuksiin.
Arabialainen kirjaimisto voidaan jäljittää aramean nabatealaisen murteen kirjoittamiseen käytettyyn nabatealaiseen aakkostoon, joka puolestaan periytyi foinikialaisesta kirjaimistosta. Koraanin kirjoittamista edeltäneeltä ajalta arabialaisesta kirjoituksesta on säilynyt vain muutamia hajaesimerkkejä.
Arabian kielen kirjoittamiseen käytetään 28 kirjainta. Muiden kielien, kuten persian ja urdun kirjoittamisessa käytetään lisäkirjaimia. Arabian kielessä kirjoitukseen ei yleensä merkitä lainkaan lyhyitä vokaaleja tai kaksoiskonsonantteja, eikä monissa tietokoneohjelmissa ja matkapuhelimissa ole edes mahdollisuutta käyttää vokalisointia. Merkittävin poikkeus on Koraani, jossa vokaalimerkintöjä on käytettävä. Pitkillä vokaaleilla (/a:/, /u:/ ja /i:/) on omat kirjaimensa.
Arabialaista kalligrafiaa eli kaunokirjoitustaidetta käytetään paljon islamilaisessa arkkitehtuurissa, koristelussa, kolikoissa ja Koraanissa. Kalligrafia on noussut arvostettuun asemaansa islamilaisessa maailmassa koska ihmisten piirtäminen on nähty epäjumalien palvontana. Yleisimpiä kaunokirjoitustyylejä ovat pyöreälinjainen naskh ja korkeaviivainen thuluth.[2][3]
↑Okan Daher: Suomen tataarin oikeinkirjoitusperinteet (kirjassa Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen tataareista, toim. Kadriye Bedretdin, 2011), s. 295-296. Suomen Itämainen Seura, 1999. ISBN 978-951-9380-78-0.