Apollon Dafneforoksen temppeli oli antiikin aikainen Apollonille omistettu kreikkalainen temppeliEretrian kaupungissa Euboian saarella Kreikassa. Se oli kaupungin tärkein pyhäkkö ja siitä on tunnistettu useita rakennusvaiheita 700–500-luvuilta eaa.[1][2] Temppelin rauniot sijaitsevat nykyisen Erétrian kaupungin pohjoisosassa Apóllonos Dafnifórou -kadulla.
Apollon Dafneforoksen temppeli oli omistettu nimensä mukaisesti ”Laakeria kantavalle Apollonille”. Homeerinen hymni Apollonille kertoo, että Apollon asettui Lelantoksen tasangolle etsiessään paikkaa oraakkelilleen. Paikalla oli pyhäkkö tai temppeli neljässä rakennusvaiheessa, joista kaksi ensimmäistä ajoittuvat 700-luvulle eaa., kolmas 600-luvulle eaa. ja neljäs 500-luvulle eaa.[1][2]
Geometrisella kaudella 700-luvulla eaa. paikalla oli apsis-päätyinen talo, joka on mahdollisesti sekin ollut kulttikäytössä, sekä hieman myöhemmin rakennettu samoin apsis-päätyinen hekatompedon- eli sata jalkaa pitkä temppeli. Ne purettiin 700-luvun eaa. loppupuolella. Varhaisella arkaaisella kaudella noin 670–650 eaa. paikalle rakennettiin uusi hekatompedon-temppeli. Viimeinen vaihe, joka oli doorilaista tyyliä edustanut temppeli, rakennettiin arkaaisen kauden loppupuolella noin 530–520 eaa.[1][2]
Viimeksi mainitun temppelin oletetaan tuhoutuneen persialaisten hyökkäyksessä persialaissotien ensimmäisen vaiheen aikana vuonna 490 eaa. Temppeli oli tuolloin mahdollisesti vielä keskeneräinen. Temppeli saatettiin kunnostaa kokonaan tai ainakin osittain, sillä paikka säilyi kulttikäytössä ainakin 300–200-luvuille eaa. saakka. Roomalaisella kaudella suuri osa temppelin rakennuskivistä käytettiin uudelleen.[1][2]
Temppelin alueen arkeologiset kaivaukset suoritettiin Konstantínos Kourouniótiksen johdolla vuosina 1899–1910. Kaivauksia ja tutkimuksia on jatkettu myöhemmin.[2]
Rakennukset
Temppeli sijaitsi Eretrian agoran pohjoispuolella.[2] Paikalla on perustusten jäänteitä kaikista temppelin rakennusvaiheista.[1] Viimeisen vaiheen temppelistä on säilynyt sen perustusten lisäksi lähinnä muutama pylväsrumpu sekä kapiteelien ja veistoskoristeluiden osia.[2]
Geometrisen kauden apsis-päätyisen talon jäänteet.
Geometrisen kauden rakennukset
Alueen varhaisin rakennus oli geometrisella kaudella rakennettu majan tapainen talo, jossa oli apsis-pääty. Sen pituus oli noin 9,5 metriä ja leveys noin 6,5 metriä. Rakennus avautui etelään päin, ja siinä oli porttiikki ja naos eli cella. Siihen ei kuulunut alttaria, joten ei ole varmaa, oliko se pyhäkkökäytössä.[1]
Geometrisen kauden temppeli rakennettiin edellisen itäpuolelle. Se oli hekatompedon-temppeli eli sen pituus oli noin sata jalkaa eli noin 34,5 metriä ja leveys noin 7–8 metriä. Myös siinä oli apsis-pääty. Temppelin kaakkoispuolella oli alttari. Temppelin läheltä on löydetty pieni pronssivalimo, jossa on tehty votiivilahjoiksi tarkoitettuja pienoisfiguriineja.[1]
Varhaisen arkaaisen kauden temppeli
Apollon Dafneforoksen temppelin rauniot.Athene (torson osa) sekä Theseus ja Antiope, myöhäisen arkaaisen kauden temppelin länsipään päätykolmiokoristelun jäänteitä. Erétrian arkeologinen museo.
Varhaisen arkaaisen kauden temppeli edusti joonialaista tyyliä. Se oli peripteraalitemppeli, jossa oli 6 × 19 puista pylvästä, ja sen pituus oli noin 40,1 metriä ja leveys noin 11,7 metriä. Temppelin keskiössä oli pitkä ja kapea naos eli cella, joka oli tehty hekatompedon-temppeliksi eli sen pituus oli noin sata jalkaa eli noin 34 metriä. Naoksen leveys oli noin 20 jalkaa eli noin 7 metriä. Temppelissä ei ollut pronaosta eikä opisthodomosta. Temppeli oli rakennettu poikkeuksellisesti luoteis-kaakkoissuunnassa tyypillisen itä-länsisuunnan sijasta.[1]
Myöhäisen arkaaisen kauden temppeli
Myöhäisen arkaaisen kauden temppeli edusti doorilaista tyyliä. Se oli peripteraalitemppeli, jossa oli 6 × 14 pylvästä, ja sen pituus oli noin 47,8 metriä ja leveys noin 20,6 metriä. Temppelissä oli naos sekä pronaos ja opisthodomos, joiden kummankin edessä oli kaksi pylvästä (distylos in antis). Naoksen sisällä oli kaksi kahdeksan pylvään riviä, jotka jakoivat sen kolmeen laivaan. Temppeli oli rakennettu poros-kivestä ja marmorista. Sen arkkitehtuurin ratkaisut muistuttivat monin tavoin sen joonialaista edeltäjää.[1][2]
Temppelin länsipään päätykolmiokoristelu esitti amatsonomakhiaa.[2] Sen oli mahdollisesti veistänyt Antenor.[3] Veistosryhmän keskiössä oli Athene, josta on säilynyt torson yläosaa. Paremmin on säilynyt osa, joka esittää Theseusta sieppaamassa amatsoni Antiopea, mikä kuvaa Eretrian läheisiä yhteyksiä Ateenaan. Nämä osat oli haudattu tarkoituksella persialaisten aiheuttaman tuhon jälkeen,[1][2] ja ne ovat nykyisin Erétrian arkeologisessa museossa.
