Altai[1] eli Altaivuoret ("kultavuoristo") on vuoristo Keski-Aasiassa.[2] Altailla tarkoitetaan toisinaan vain Irtyšin ja Obin latvojen välistä aluetta ja taas toisinaan Irtyšin ja Jenisein latvojen välistä aluetta. Alueella on paljon malmiesiintymiä. Altain korkein vuori on 4 506 metriä korkea Beluha. 900 km:n pituinen Altain rata johtaa Siperian pääradalta (Nikolajevskista) Semipalatinskiin.
Altain ilmasto ei ole muuttunut merkittävästi viime jääkauden jäljiltä.[3] Siellä elävät nisäkäslajit ovat paljolti pysyneet samoina ilmeisiä tapauksia, kuten sukupuuttoon kuolleita mammutteja, lukuun ottamatta. Siksi se on harvoja maapallon paikkoja, joiden nisäkäslajisto on yhä jääkautista.[3]
Altaivuorilla on Denisovanluola, josta löytyi vuonna 2010 denisovanihmisen, aiemmin tieteelle tuntemattoman ihmislajin tai ihmisen alalajin luita.[3]
Visentti eli Altaivuorilla ainakin keskiajalle tai mahdollisesti jopa 1700-luvulle saakka.[4]
Maailmanperintökohde
Unesconmaailmanperintöluettelon kohteen nimeltä Altain kultavuoret muodostavat Ukokin tasangon suojelualue, Beluhavuoren luona oleva Katunin luonnonsuojelualue ja Altyn-Köl-järven sisältävä Altain luonnonsuojelualue. Siperiassa sijaitseva alue on kooltaan 16 114 neliökilometriä. Alueella elää uhanalaisia eläinlajeja kuten lumileopardi.
Suomalaista tutkimusta
Altain maantiedettä ja geologiaa tutki 1900-luvun alussa suomalainen maantieteilijä J. G. Granö, joka kirjoitti matkoistaan Altailla myös yleistajuisia matkakirjoja ja otti alueelta runsaasti valokuvia.
Lähteet
↑Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7(suomeksi)
↑Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. (WSOY sanakirjat) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6
