Aguirre – jumalan viha

Aguirre – jumalan viha
Aguirre, der Zorn Gottes
Ohjaaja Werner Herzog
Käsikirjoittaja Werner Herzog
Tuottaja Werner Herzog
Hans Prescher
Säveltäjä Popol Vuh
Kuvaaja Thomas Mauch
Leikkaaja Beate Mainka-Jellinghaus
Pääosat Klaus Kinski
Helena Rojo
Ruy Guerra
Del Negro
Valmistustiedot
Valmistusmaa Länsi-Saksa
Tuotantoyhtiö Hessischer Rundfunk
Werner Herzog Filmproduktion
Levittäjä Filmverlag der Autoren
Netflix
Fandango at Home
Ensi-ilta 29. joulukuuta 1972
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli englanti
(dubbaus: saksa)[1]
Budjetti 370 000 dollaria[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Aguirre – jumalan viha (Aguirre, der Zorn Gottes) on saksalaisen Werner Herzogin ohjaama ja käsikirjoittama historiallinen draamaelokuva vuodelta 1972. Elokuvassa espanjalaisten konkistadorien johtaja Lope de Aguirre (Klaus Kinski) etsii tarunomaista kultakaupunkia Eldoradoa 1500-luvun Etelä-Amerikassa.[3]

Tarinan pohjana Herzog on käyttänyt alkuperäiseen retkikuntaan kuuluneen papin Caspar de Carvajalin (elokuvassa Del Negro) päiväkirjoja.

Juoni

Espanjalainen retkikunta etsii 1560-luvun Perussa El Doradoa. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta, ja viimeisenä toivonaan retkikunnan johtaja Gonzalo Pizarro lähettää pienemmän joukon syvemmälle viidakkoon aarteen perään. Pian tässä joukossa ottaa vallan Lope de Aguirre, joka on päättänyt onnistua tehtävässä, maksoi mitä maksoi.

Näyttelijät

 Klaus Kinski  Lope de Aguirre  
 Helena Rojo  Inez de Atienza  
 Ruy Guerra  Don Pedro de Ursúa  
 Del Negro  veli Gaspar de Carvajal  
 Peter Berling  Don Fernando de Guzman  
 Cecilia Rivera  Florés de Aguirre  
 Daniel Ades  Perucho  
 Edward Roland  Okello  
 Armando Polanah  Armando  
 Alejandro Repullés  Gonzalo Pizarro  
 Justo González  González  

Tuotanto

Aguirre on kuuluisa ohjaaja Herzogin ja pääosan esittäjä Kinskin yhteenotoista kuvausten aikana. Itse draamalle kaksikon henkientaiston on nähty olleen kuitenkin hyvästä.[3]

Vastaanotto

Aguirre sai ensi-iltansa Suomessa vasta vapunpäivänä 1981, yli kahdeksan vuotta maailmanensi-illan jälkeen.[4]

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut teosta ”hurjaksi hulluuden runoelmaksi”, jossa kuvaus ja progeyhtye Popol Vuhin etnisesti värittynyt musiikki tukevat toisiaan mykistävän runollisesti.[5]

Kansan Uutisten Harri-Ilmari Moilasen mielestä Kinskin suorituksessa on osuvaa riivatun kiihkoa. Herzogin teos on hänestä vaikuttava kuvaus inhimillisestä pakkomielteestä ja hinnasta, jonka sen seuraamisesta voi joutua maksamaan.[6]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Aguirren vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[7] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[8]

Lähteet

  1. Overbey, David. Movies of the Seventies, pg. 162. Edited by Ann Lloyd, Orbis Books, 1984. ISBN 0-85613-640-9; Filmi kuvattiin englanniksi, mutta ensi-illassa nähtiin dubattu saksankielinen versio.
  2. Business Data for Aguirre, der Zorn Gottes Internet Movie Database. Viitattu 19.3.2007.
  3. a b Pajukallio, Arto: Päivän poiminnat. Helsingin Sanomat, 2009, nro 17.6., s. D 7.
  4. Silius, Raimo: Studio 12, Elokuvan vuosikirja 1982, s. 154. Suomen elokuvasäätiö, 1983. ISBN 951-9349-25-1
  5. Pajukallio, Arto: Päivän poiminnat. Helsingin Sanomat, 2009, nro 17.6., s. D 7.
  6. Moilanen, Harri-Ilmari: Aguirre – Jumalan viha. Kansan Uutiset/Viikkolehti, 2009, nro 12.-18.6., s. 7.
  7. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
  8. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!