Abydos on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja. Se oli muinaisen Egyptin pyhiä kaupunkeja ja merkittävä Osiriksen kulttikeskus, ja tunnetaan erityisesti temppeleistään sekä yhtenä Egyptin merkittävimmistä hauta-alueista.[2][5][6]
Abydos sijaitsi Niilin länsipuolella keskisessä Egyptissä lähellä Thinistä (This) ja noin 100 kilometriä pohjoiseen Thebasta eli Diospolis Megalesta, nykyisestä Luxorista. Kaupunki oli rakennettu Bahr Yussefin eli Joosefin kanavan varrelle lähelle kohtaa, jossa kanava haarautui Niilistä. Kaupungin etäisyys joesta oli noin 12 kilometriä. Abydoksesta yläjuoksulle päin sijaitsivat Diospolis Mikra, Tentyra (Tentyris) ja Kaine, ja alajuoksulle päin Panopolis ja hellenistiseltä kaudelta eteenpäin myös Ptolemais.[2][4] Aiemmin Abydosta ja Thinistä pidettiin samana paikkana.[1]
Abydos oli Ylä-Egyptin merkittävimpiä kaupunkeja. Se perustettiin jo esidynastisella kaudella, ja sitä laajennettiin 1. dynastian ja 13. dynastian välisenä aikana. Tämä tekee siitä yhden Egyptin ja koko maailman vanhimmista kaupungeista.[6] Abydosta pidettiin Osiriksen hautapaikkana, ja tämän johdosta se oli kyseisen jumalan tärkeimpiä kulttikeskuksia.[1][7] Abydos oli myös kaikkien 1. dynastian faaraoiden ja myös monien 2. dynastian faaraoiden hautapaikka.[6]Plutarkhos kuvaa, että myöhemminkin merkittävät egyptiläiset valitsivat usein Abydoksen hautapaikakseen, jotta he saisivat viettää ikuisuutensa lähellä Osirista.[1][8] Kaupunki oli myös pyhiinvaelluspaikka.[6]
Abydoksen historia liittyy läheisesti yhteen Thiniksen kanssa, ja kaupunki vaikuttaa jossakin vaiheessa ottaneen Thiniksen aseman alueella Thiniteen nomoksen pääpaikkana.[1] Roomalaiselle kaudelle Strabonin aikaan tultaessa Abydos oli taantunut pelkäksi kyläksi, mutta se oli olemassa vielä ainakin Ammianus Marcellinuksen aikana, jolloin siellä toimi Bes-jumalan oraakkeli.[1][9]
Seti I:n ja tämän pojan Ramses II:n 1300-luvulla eaa. rakennuttama temppeli on alueen huomattavin muinaisjäännös, ja tunnetaan siksi usein Suurena temppelinä. Se on myös säilynyt nykyaikaan suhteellisen hyvin. Temppeli koostuu seitsemästä pyhäköstä, jotka on omistettu Osirikselle, Isikselle, Horukselle, Ptahille, Ra-Horakhtylle, Amonille ja jumalaksi korotetulle Seti I:lle.[6][10]
Temppelin julkisivussa on ollut egyptiläisille temppeleille tyypillinen pyloni, ja sen takana ensimmäinen esipiha. Nämä eivät ole säilyneet nykyaikaan. Jäljellä ovat osa toisesta esipihasta sekä sen takana oleva varsinainen temppelirakennus. Temppelin julkisivussa on 12 pylvään pylväikkö. Sen takana ovat ensimmäinen ja toinen hypostyylihalli, ja näiden takana varsinaiset pyhäkköhuoneet.[10][11]
Temppeli on koristeltu rikkaasti reliefeillä.[10] Sen seinään on hakattu muun muassa Abydoksen kuningasluettelo, joka on nykyisin British Museumissa. Se sisältää 76 faaraon nimet Seti I:stä taaksepäin.
Oseireion sijaitsee heti Seti I:n temppelin takana. Se oli Seti I:n kenotafi eli tyhjä muistohauta, jonka tarkoitus oli saattaa muualle haudatun faaraon ka-sielu yhteyteen Osiriksen kanssa.[12]
Ahmosen pyramidi sijaitsee Seti I:n temppelistä hieman kauempana itäkaakkoon. Se on faarao Ahmose I:n kenotafi, ja rakennettiin 1500-luvulla eaa. Kokonaisuuteen liittyy pyramidin lisäksi kuolintemppeli sekä muita rakennuksia. Pyramidin pohjan koko oli alun perin noin 52,5 × 52,5 metriä, ja korkeus suunnilleen saman verran. Nykyisin se on romahtanut kasaan.[13]
Muita löydöksiä
Kaupungin ympäristöstä on löydetty lukuisia hautoja.[1] Vuonna 1991 Adydoksen läheltä löydettiin 14 laivan jäänteet. Ne ovat lähes 5000 vuotta vanhoja,[14] ja niiden katsotaan kuuluneen faarao Ahalle.
Lähteet
↑ abcdefgSmith, William: ”Abydos”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Strabon: Geografika s. 813; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.9; Klaudios Ptolemaios: Geografia 4.5; Itinerarium Antonini Augusti s. 158, ed. Wessel; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Θίς; Ammianus Marcellinus: Rs gestae 19.12.3.
↑Graham, Ian: ”Faarao Khufun aurinkolaiva”, 50 laivaa, jotka muuttivat historian kulun, s. 8-11. Suomentanut Jyrki K. Talvitie. Kustannus Oy Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-410-3
_(14597468717).jpg){kind=link}
