Aíginan saarta Pérdikan kylän suuntaan. Taustalla Agkístrin saari.
Aígina sijaitsee Egeanmereen kuuluvan Saroninlahden keskellä noin 16 meripeninkulmaa (noin 30 kilometriä) Attikan rannikosta ja Ateenasta lounaaseen. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Agkístri länsipuolella ja Salamis pohjoispuolella. Peloponnesokseen kuuluva Méthanan niemi sijaitsee noin 4,3 meripeninkulmaa (noin 8 kilometriä) lounaaseen.
Aígina on vuoristoinen. Saaren korkein kohta on Ellánio Óros (532 metriä).
Aiginan saari asutettiin viimeistään neoliittisella kaudella. Ensimmäiset asukkaat vaikuttavat tulleen Lähi-idän suunnasta. Varhaisin pysyvä asutus tunnetaan neoliittisen ja pronssikauden taitteesta 3000-luvulta eaa., jolloin saarelle tuli asuttajia Peloponnesokselta. Saaren sijainti oli keskeinen, ja se kehitti jo varhain kauppayhteydet Manner-Kreikkaan, Kykladeille ja laajemminkin koko itäisen Välimeren alueelle. Noin 2000 eaa. alkaen saari oli Kreetanminolaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja noin 1400 eaa. alkaen Manner-Kreikan mykeneläisen kulttuurin vaikutuspiirissä.[2] Minolaisen ajan löytöihin kuuluu muun muassa niin kutsuttu Aíginan aarre.
Saari oli mahdollisesti asumattomana noin 1100–900-luvuilla eaa. ja asutettiin tämän jälkeen uudelleen. Antiikin aikana Aigina tunnettiin myös nimillä Oinone ja Oinopia. Myöhemmin sen kerrotaan saaneen nimen Aigina Asopoksen tyttären Aiginan mukaan. Saaren antiikin aikainen polis-keskus Aigina sijaitsi saaren luoteisrannikolla nykyisen Aíginan kaupungin paikalla. Aiginan kaupunkivaltio oli merkittävä kauppakaupunki ja merenkulkumahti, ja voimakkaimmillaan 600–500-luvuilla eaa. Se oli Ateenan kilpakumppani ja kaupungit kävivät usein sotaa keskenään. Ateena kukisti Aiginan lopulta vuonna 456 eaa. Kaupungin tunnetuimmat jäänteet ovat Apollonin temppelin rauniot.[2][3]
Saaren sisäosissa sijaitsi Oien kaupunki.[4] Siitä on säilynyt joitakin muinaisjäänteitä. Saaren tunnetuin antiikin aikainen rakennus on suhteellisen hyvin säilynyt Afaian temppeli saaren sisäosissa. Se oli omistettu arkaaiselle paikalliselle Afaia-jumalattarelle, joka yhdistettiin myöhemmin Atheneen.[3]
Aiginan jouduttua Ateenan valtaan se menetti entisen merkityksensä. Myöhemmin saari oli muun Kreikan tavoin Makedonian ja Rooman (n. vuodesta 86 eaa.) vallan alla, sitten osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa.[3]
Saari kärsi tuhoja saraseeniarabien hyökkäyksessä 900-luvulla, ja muun muassa antiikin ajalta periytynyt Aíginan kaupunki tuhoutui tuolloin. Asutus vetäytyi rannikolta saaren sisäosiin, jossa saaren keskiaikaiseksi keskukseksi tuli Palaiochóra.[5]
Myöhemmällä keskiajalla saari oli osan aikaa Venetsian vallassa, kunnes joutui Osmanien valtakunnalle. Aíginalla oli merkittävä rooli Kreikan vapaussodassa osmaneja vastaan vuodesta 1821. Aíginan kaupunki toimi itsenäistyneen Kreikan väliaikaisena pääkaupunkina vuosina 1827–1829.[3]
Turismi ja nähtävyydet
Aígina on suosittu matkailukohde, koska se sijaitsee lyhyen matkan päässä Ateenasta. Varsinkin ateenalaiset itse käyvät siellä usein.[6]Pireuksesta on kantosiipialusyhteys Aíginaan, matka kestää noin 40 minuuttia.[7] Kaupunkien välillä kulkee myös isompia laivoja.
↑ abStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AIGINA Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
