Suvun ensimmäisenä kuninkaana on tapana mainita Tapani (unk. István) I Pyhä (997–1038), jota pidetään kristityn kuningaskunnan perustajana ja Unkarin ensimmäisenä ”apostolisena kuninkaana”. Tapani kruunattiin legendan mukaan paavi Sylvester II:n lähettämällä kruunulla vuonna 1000.[2] Tapania edeltäneitä hallitsijoita on historiankirjoituksessa tavattu nimittää (suuri)ruhtinaiksi. Itse asiassa myös Tapania edeltäneitä Unkarin hallitsijoita, esimerkiksi hänen isäänsä Gézaa, nimitetään latinankielisissä aikalaislähteissä ”kuninkaiksi” (rex), eikä kruunauksessa olennaista ollut kuninkaan arvonimi sinänsä vaan kirkon siunaus ja asema Euroopan hallitsijoiden vertaisena eikä esimerkiksi Saksan keisarin vasallina.[3]
Dynastian 400 vuoden aikana Árpádin kuningashuone synnytti 21 kuningasta, heidän joukossaan useita erinomaisia organisoijia, valtiomiehiä ja kenraaleja, jotka auttoivat tekemään Unkarista kukoistavan ja voimakkaan keskiaikaisen valtakunnan. Katolinen kirkko kunnioittaa pyhimyksinä peräti 12 kuningashuoneen jäsentä.[2] Árpádin suvun viimeinen kuningas oli Andreas III.[4]
Historiantutkija András Gerőn mukaan Árpád-suvusta tai Árpád-dynastiasta (unk. Árpád-ház) on itse asiassa puhuttu vasta 1700-luvulta lähtien, jolloin jesuiitta-historiantutkijat ottivat tämän nimityksen käyttöön osana kansallista historiankirjoitusta. 1200-luvun lopun kronikoitsijan Simon Kézain mukaan Unkarin kuninkaat olivat de genere turul, ’turul-linnun heimoa’ (kotkaa tai haukkaa muistuttava tarulintu turul oli tarun mukaan symbolisesti saattanut Árpádin isoäidin Emesen raskaaksi ja johdattanut Árpádin johtamia unkarilaisia heidän saapuessaan Unkariin), mutta ei tiedetä, käytettiinkö tätä nimitystä laajemmin.[5]