Yhdysvaltain perustuslain 19. lisäys on perustuslain lisäys, jonka nojalla naiset saivat yhtäläisen äänioikeuden miesten kanssa Yhdysvalloissa.
Jo ennen Yhdysvaltain perustuslain muotoilua naisten äänioikeutta vastustettiin. Vallalla olevan näkemyksen mukaan miesten tehtävä oli suojella naisia politiikan pahuudelta. Naisten äänioikeutta vaativia järjestöjä oltiin perustettu jo ennen Yhdysvaltain sisällissotaa, mutta sodan jälkeen monet panivat yhtäläisen ja yleisen äänioikeuden vaatimisen jäihin, ja keskittyivät vastikään vapautettujen (yksinomaan miespuolisten) orjien poliittisten oikeuksien turvaamiseen.[1]
Vuonna 1869 Wyomingin territorio takasi naisille oikeuden äänestää kaikissa vaaleissa. Tästä on esitetty parikin teoriaa, joiden mukaan naisille annettiin äänioikeus mustien äänioikeuden vesittämiseksi tai että miehistä koostuva territorion lainsäädäntöelin antoi äänioikeuden vitsinä. Joka tapauksessa Louisa Swainista tuli 6. syyskuuta 1870 ensimmäinen nainen, joka äänesti laillisesti yhdysvaltalaisissa vaaleissa.[1][2][3]
Woodrow Wilson piti 30. syyskuuta 1918 senaatille puheen, jossa hän pyysi näitä hyväksymään ehdotuksen perustuslain lisäyksestä, jonka edustajainhuone oli hyväksynyt jo tammikuussa. Wilson oli tuolloin vasta kolmas presidentti, joka oli pitänyt puheen yksinomaan senaatille. Ehdotus meni senaatissa läpi kuitenkin vasta 4. kesäkuuta 1919 äänin 56–25.[4]
The right of citizens of the United States to vote shall not be denied or abridged by the United States or by any State on account of sex. Congress shall have power to enforce this article by appropriate legislation.
Lähde:[5]
Yhdysvallat tai yksikään osavaltio älköön evätkö tai kaventako Yhdysvaltain kansalaisten äänioikeutta sukupuolen perusteella. Kongressilla olkoon valta panna tämä artikla toimeen asianmukaisella lainsäädännöllä.
Jotta lisäys astuisi virallisesti voimaan, sen piti kongressin hyväksynnän jälkeen saada vielä 36 osavaltion tuki.[6]
Lisäyksen viimeiseksi taistelukentäksi nousi lopulta Tennessee, joka oli jo aikaisemmin, tosin repivien väittelyiden kautta, sallinut naisten äänestää presidentinvaaleissa. Osavaltion kuvernööri Albert Roberts oli aluksi haluton kutsumaan osavaltion lainsäädäntöelintä koolle äänestämään lisäyksen hyväksymisestä. Presidentti Wilson, jota kuvernööri suuresti ihaili, kuitenkin painosti Robertsia käsittelemään asia, jotta demokraatit voisivat kerätä siitä poliittisia pisteitä. Kuvernööri kutsui lainsäätäjät koolle 9. elokuuta.[7]
Lisäys hyväksyttiin Tennesseen senaatissa, mutta edustajainhuoneessa äänestys päättyi aluksi tasatilanteeseen. Ratkaisevaksi ääneksi nousi 24-vuotias Harry Burn, joka oli saanut äidiltään Phoebelta kirjeen. Kirjeessä äiti oli kehottanut Harrya olemaan "kiltti poika" ja äänestämään lisäyksen puolesta. Tennessee hyväksyi lisäyksen 18. elokuuta 1919.[6][8][9]
Lisäyksen tultua voimaan laskennallisesti 26 miljoonaa naista pääsi äänestämään.[10]