Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Kuninkaalliset lentojoukot (engl.Royal Flying Corps) perustettiin kuninkaallisella asetuksella 13. toukokuuta 1912 korvaamaan Kuninkaallisten pioneerien Ilmapataljoona. Kuninkaallisen laivaston ilmailupalvelu, (Royal Naval Air Service), perustettiin pian ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen. Nämä kaksi joukko-osastoa yhdistettiin 1. huhtikuuta 1918 kuninkaallisiksi ilmavoimiksi.[1] RAF:ista tuli eräs maailman ensimmäisiä ilmapuolustushaaroja. 1938 ilmavoimista erotettiin laivaston alaisuuteen laivaston ilmavoimat (Fleet Air Arm).
Maailmansotien välillä RAF oli vastuussa postin kuljetuksesta, mutta myös terroripommituksista arabisiirtomaissa, kuten Irakissa.[3] Kylät olivat puolustuskyvyttömiä ilma-asetta vastaan, ja näin arvioitiin, että niiden kurissapito oli halvempaa kuin kallista jalkaväkiarmeijaa käyttäen. RAF evakuoi siviilejä Afganistanista vuonna 1928 ensimmäisessä lentokonein tehdyssä evakuoinnissa.
Hitlerin ja Mussolinin valtaan nousu Saksassa ja Italiassa ja siitä seurannut rauhattomuus Euroopassa aloittivat ilmavoimien uudelleen organisoinnin ja laajentumisen 1930-luvun puolivälissä. Vuonna 1934 Hitler ilmoitti Saksan varustautumisesta uudelleen, 1936 Mussolinin johtama Italia oli sodassa Abessiniassa, ja saman vuoden maaliskuussa Saksa miehitti Reininmaan. Kansainliitto näytti voimattomalta sodan uhan hillitsijänä Euroopassa. Ilmavoimille suunnitellut uudet lentokoneet, uudet laivueet ja uudet lentotukikohdat otettiin käyttöön vuonna 1936, samoin kuin uusi lennostojärjestelmä. Lennostojärjestelmän mukaisesti ilmavoimat jaettiin neljään lennostoon: koulutus-, pommittaja-, hävittäjä-, rannikkolennostoon.[4]
Toisessa maailmansodassa RAF:n merkittävin voimanponnistus ja elinehto oli voitto taistelussa Britanniasta alkaen kesästä 1940. Saksan tarkoituksena oli murtaa Britannian ilmavoimat, jotta Saksan olisi mahdollista syksyllä 1940 tehdä maihinnousu Britanniaan ja Ranskan tapaan maavoimien lopettaa sota lännessä voittoisasti. Saksan Luftwaffe ei kyennyt tuhoamaan RAF:ia, ja Saksa luopui maihinnousuaikeesta ja Englannin laajamittaisista pommituksista vuoden 1940 loppuun mennessä. Luftwaffe menetti liki 20 prosenttia lentäjistän taistelussa ja ilmailuministeriö hidasti merkittävästi uusien lentokoneiden suunnittelua ohjaamalla lentokoneteollisuutta valmistamaan olemassa olevia konetyyppejä vastaamaan niiden hävikkiä.
Toinen merkittävä tehtävä toisen maailmansodan aikana oli strategiset pommitukset Saksaa vastaan kesäkuusta 1942 alkaen. Pommitusilmavoimat (engl.RAF Bomber Command) pystyi lähettämään kerrallaan tuhannen pommikoneen aallon yöpommituksiin Saksaa vastaan yhdysvaltalaisten pommittaessa päivällä.
Monet koneista olivat raskaita pitkän kantaman ja silloisen mitan mukaan suuren pommikuorman kuljettavia nelimoottorisia pommittajia, jollaisia Saksalla ei ollut. Sodan loppuvaiheissa RAF tuhosi muutamia Saksan suurkaupunkeja (Köln, Dresden ym.) yöpommituksilla, joita Saksa ei enää pystynyt torjumaan. Saksalaiset ja useat historioitsijat pitävät näitä lähinnä siviileihin kohdistuneina terroripommituksina.
Vuonna 1968 hävittäjäilmavoimat (engl.Fighter Command), pommitusilmavoimat ja rannikkoilmavoimat (engl.Coastal Command) yhdistettiin yhdeksi Strike Command -komentojärjestelmäksi. Kaukoidän ilmavoimat lopetettiin 1971.
Kylmän sodan aikana RAF osallistui Falklandin sotaan 1982 ja Persianlahden sotaan (1991), joista jälkimmäiseen otti osaa yli sata RAF:n konetta. Sodassa käytettiin myös ensimmäistä kertaa täsmäaseita. RAF kärsi aluksi merkittäviä tappiota Irakin ilmatorjuntaa vastaa, ja se joutui vaihtamaan pommitustaktiikkansa korkealta tapahtuvaksi.
Ilmavoimien hävittäjälaivueiden kalustona ovat Eurofighter Typhoon FGR4 ja T5 -koneet ja parhaillaan ilmavoimat on vastaanottamassa F-35B -hävittäjäpommittajia. Maaliskuussa 2019 poistettiin käytöstä Tornado GR4- ja GR4A-koneet.
Kuljetuslennostolla on käytössään Airbus A400M-, C-17- ja C-130J -koneita. Tiedustelulaivueissa on käytössä Shadow R1, Sentinel R1/ASTOR, RC-136V River Joint ja E-3D Sentry. Boeing P-8A -kalusto on korvaamassa vanhat meritiedustelukoneet.
Organisaatio
Rykmentit
Rykmentit koostuvat laivueista ja tukikohdista. Niillä on selkeät tehtävät, joita ne toteuttavat annettujen ohjeiden mukaisesti.
1. rykmentti (engl.No 1 Group) johtaa kaikkia ilmavoimien suihkuhävittäjiä sekä tiedustelu-, maalinosoitusyksiköitä. Sen tehtävinä on Britteinsaarten ilmatilan puolustus, Falklandin suojaus ja osallistuminen Naton harjoituksiin. Ilmavaramarsalkka Harvey Smythen johtamaan rykmenttiin kuuluu kaikkiaan noin 8 500 henkeä.[5]
2. rykmentti (engl.No 2 Group) johtaa strategisia ja taktisia kuljetuskoneita sekä suojausosia, joihin kuuluvat ilmavoimien maajoukkojen rykmentit sekä poliisivoimat. Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka David Cooper.[6]
11. rykmentti (engl.No 11 Group) Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka Ian Duguid.[7]
22. rykmentti (engl.No 22 Group) tuottaa puolustushaarojen tarvitsemat lentäjät sekä lentotoiminnan vaatiman teknisen henkilöstön. Rykmentin komentajan ilmavaramarsalkka W. A. W. James alaisuudessa on 3 800 sotilasta ja noin 1 900 siviiliä. Kadettijärjestelmän alaisuudessa on lisäksi noin 41 000 kadettia ja 12 000 vapaaehtoista. Vuosittain rykmentti kouluttaa noin 61 000 henkeä kaikkiaan 53 toimipisteessä. Osassa toimipisteissä on yhteensä noin 420 lentolaitetta.[8]
38. rykmentti (engl.No 38 Group) tuottaa ilmavoimien tarvitsemat rakennus-, kuljetus-, viestintä- ja lääkintapalvelut. Näiden lisäksi ilmavoimien soittokunnat kuuluvat rykmenttiin. Rykmentissä on 2 600 sotilasta ja 310 puolustusministeriön siviilityöntekijää. Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka Simon D. Ellard.[9]
83. siirtolentorykmentti (engl.No 83 Expeditionary Air Group) vastaa ilmavoimien toiminnasta Lähi-idässä. Rykmentin komentajana on kommodori Justin Reuter. Rykmentin alaisuudessa ovat 901., 902., 903. ja 906. siirtolennosto.[10]
