Moottorien tuotannon lopettamisen jälkeen tehdasalueelle jäi vielä Wärtsilän muita toimintoja, muun muassa tuotekehitystä, kenttähuollon toimintoja ja myynnin henkilökuntaa. Myöhemmin tiloihin perustettiin Wärtsilän Land & Sea Academyn[1] koulutuskeskus, joka kouluttaa Wärtsilän asiakkaille Wärtsilän tuotteisiin liittyviä käyttö- ja huoltotoimenpiteitä. Uudemmassa entisessä moottoritehtaassa toimii ulkopuolinen yritys.
Wärtsilän koulutuskeskus järjestää käytännön koulutusta vanhassa L-Tehtaassa, joka on osittain Wärtsilän käytössä, sillä toisessa osassa L-Tehdasta sijaitsee loft-asuntoja[2].
Wärtsilän henkilöstömäärä Turun tehdasalueella vuonna 2020 oli n. 350 henkilöä[3].
Wärtsilän Turun tehdas kuvassa oikealla. Kuva vuodelta 2021, osassa L-Tehdasta sijaitsee loft-asuntoja.
Höyrykoneet
Moottorien valmistuksessa historia ulottuu 1800-luvulle jolloin paikalla sijainnut telakka, joka myöhemmin sai nimekseen Crichton-Vulcan, valmisti lisenssillä brittiläisiähöyrykoneita. Höyrykoneet valmistettiin telakalla rakennettavia laivoja varten. Viimeinen höyrykone valmistui 1959.[4]
Ensimmäiset polttomoottorit
Samalla alueella sijainneet Crichton, Vulcan ja Andrée & Rosenqvist (Andros) valmistivat hehkukupumoottoreita sekä veneisiin että paikallismoottoreiksi. Näistä Androksen ja Vulcanin tuotteet osoittautuivat menestyksekkäimmiksi.[5]
Dieselmoottorien valmistuksen alku
Crichton-Vulcan siirtyi 1935 Wärtsilä-yhtymän haltuun. Telakan johtaja Allan Staffans allekirjoitti syyskuussa 1938 lisenssisopimuksen Friedrich Krupp Germaniawerft AG:n kanssa dieselmoottorien valmistuksesta. Ensimmäinen moottori valmistui 1941. Tätä pidetään yleisesti Wärtsilän dieselmoottorivalmistuksen alkuna. Moottoreita valmistui yhteensä kuitenkin vain kolme kappaletta.
Nohabin moottori ei sopinut kovin hyvin vaihteleviin kuormitusolosuhteisiin, ja vuonna 1954 aloitettiin oman moottorimallin kehittely suunnittelija W. Wahlstedtin johdolla. Samana vuonna Nohabin valmistus siirtyi Wärtsilän Vaasan tehtaalle. Myös Wahlstedt muutti Vaasaan ja vuonna 1957 valmistettiin Wärtsilän ensimmäisen oman moottorimallin, T-14:n, prototyyppi.[6]
Turun tehtaan lisenssimoottorit
Vaasan tehtaan valmistaessa omia moottorimalleja Turun tehdas keskittyi valmistamaan lisensseillä suurikokoisempia keskinopeita dieseleitä sekä hidaskäyntisiä kaksitahtidieseleitä Wärtsilän telakoiden omaan käyttöön. Vuosien varrella tehtaassa valmistettiin seuraavia moottorimalleja.
Vuonna 1986 Wärtsilä-konsernin rakenne muuttui siten että dieselmoottoreita valmistanut Wärtsilä Diesel erotettiin erilliseksi tytäryritykseksi. Telakat jatkoivat toimintaansa Wärtsilä Meriteollisuus -nimellä.
Vuonna 1987 esiteltiin täysin uusi moottorimalli, Wärtsilä 46, jota alettiin valmistaa Turun tehtaalla. Telakan vanha levyhalli muutettiin moottoritehtaaksi. 1990-luvun puolivälissä Wärtsilä oli aikeissa aloittaa myös maailman suurimman nelitahtimoottorin, Wärtsilä 64:n tuotannon Turun tehtaalla, mutta hankkeesta luovuttiin.
Vuonna 2004 Wärtsilä ilmoitti lopettavansa moottorituotannon Turun tehtaalla ja siirtävänsä W46:n tuotannon Triesteen, Italiaan. Tehtaan tuotanto ajettiin alas saman vuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen eräät alihankkijat jatkoivat moottorikomponenttien valmistusta samoissa tiloissa. Moottorituotannon lopettamisen jälkeen Wärtsilälle jäi vielä muita toimintoja Turun tehdasalueelle. Wärtsilän henkilöstömäärä Turun tehdasalueella on noin 350 henkilöä (v. 2020).
