Wings oli Paul McCartneynpop-rockyhtye, jonka hän muodosti koskettimia soittaneen vaimonsa Linda McCartneyn sekä entisen The Moody Blues -kitaristi Denny Lainen ja rumpali Denny Seiwellin kanssa The Beatlesin hajottua.[1] Wings sai 27 hittiä Yhdysvaltojen Top40-listalle ja viisi peräkkäistä albumia myyntilistojen kärkisijalle.[2] Yhtyeen jäsenistö vaihtui tiuhaan, minkä seurauksena sen kahdeksalla levyllä soittaa kuusi eri kokoonpanoa.[3]
Eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista on ”Live and Let Die”, joka toimi James Bond -elokuvan Elä ja anna toisten kuolla nimikappaleena. Sen lisäksi "Live and Let Die" nousi myyntilistojen kärkisijoille sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Useimmat Wingsin albumit menestyivät kaupallisesti, mutta saivat kriitikoilta huonoja arvioita. Sen sijaan Band on the Run on arvosteltu suotuisammin kuin mikään muu McCartneyn albumeista, minkä lisäksi se oli neljä viikkoa Yhdysvaltojen listaykkösenä ja sitä on myyty kaikkiaan kolminkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä.[1] Albumi palkittiin myös Grammyllä.[4]
Vaikka Paul McCartney oli selkeästi Wingsin johtaja ja keulahahmo, myös muut jäsenet jättivät oman jälkensä yhtyeen historiaan. Tätä kuvastaa se, että Paul ja Linda McCartneyn lisäksi myös Denny Laine ja Jimmy McCulloch tekivät levyille lauluja. Lisäksi vuonna 1976 ilmestyneellä Wings at the Speed of Sound -albumilla kaikki yhtyeen silloisen kokoonpanon jäsenet lauloivat ainakin yhden kappaleen.[5] Tämä järjestely toistui myös keikoilla, sillä Wingsin konserttien yhtenä vakionumerona oli Denny Lainen alun perin Moody Bluesille tulkitsema hitti ”Go Now”, jonka soolo-osuudet hän lauloi Wings-keikoilla. Muiden jäsenten panoksesta huolimatta kaikki singlet olivat kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta McCartneyn esittämiä ja säveltämiä.[6]
John Lennonin murhan jälkeen vuonna 1980 McCartney lopetti kiertueilla esiintymisen.[3] Pian sen jälkeen Denny Laine lähti yhtyeestä, joka hajosi ilman suurempia seremonioita.[1]