Asplundin vanhemmat olivat kauppias Emil Asplund ja Werna Nevander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elli Westmanin kanssa. Asplund kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1914. Opiskelujaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattisella osastolla vuodesta 1914 alkaen ja kuului Vaasalaiseen osakuntaan.[1][2]
Jääkäriaika
Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania.Jääkäreitä Libaussa kesällä 1917, Asplund toisena vasemmalta.
Asplund liittyi yliopisto-opiskelijana vuonna 1915 jääkäriliikkeeseen, joka pyrki saaman sotilaskoulutusta Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Ensimmäinen jääkärien ryhmä, Pfadfinderit, aloitti 25. helmikuuta 1915 Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille Asplund ilmoittautui 55 muun miehen kanssa. Volter Asplund sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Frits Emil Volter Asplund otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksen jälkeen hän suoritti Kovnossa järjestetyn konekivääriasemestarikurssin vuonna 1917.[1][2]
Gruppenführer Asplund komennettiin aselaiva S/S Equitylle (Equityn toinen retki Suomeen) jääkärikomennuskunnan johtajaksi 30. marraskuuta 1917. Hän johdatti joukkonsa Polangenista 2. joulukuuta 1917 Danzigin satamaan, josta joukko siirrettiin laivaan seuraavana päivänä. Porin edustalle laiva saapui 15. joulukuuta 1917, jossa vain osa aselastista ja jääkärit saatiin purettua maihin. Hän palasi osin epäonnistuneen retken jälkeen samaisella aselaivalla Libauhun, josta hänet komennettiin välittömästi uudelle retkelle Suomeen, jonne hän saapui 1. tammikuuta 1918. Hänet komennettiin Vimpelin sotakouluun konekiväärikouluttajaksi.[1][2]
Suomen sisällissota
Suomen sisällissotaan Asplund otti osaa Vaasan suojeluskunnan päällikönä Vaasan valtaukseen, jonka jälkeen hänet nimitettiin Vaasaan perustettavan konekivääriasepajan ja aseseppäkoulun johtajaksi 17. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeen
Sisällissodan jälkeen hän toimi samassa tehtävässä. Myöhemmin hän perusti myös Kuopioon konekivääri- ja asekorjauspajan, jonka johtajana hän myös toimi. Hänet komennettiin 19. joulukuuta 1918 adjutantiksi ja osastopäälliköksi Vuoristoprikaatin esikuntaan. Myöhemmin hän toimi prikaatin aseupseerina. Hänet komennettiin 14. toukokuuta 1920 komentajaksi Tampereen rykmentin I pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 7. tammikuuta 1924 rykmentin talouspäälliköksi.[1][2]
Asplund hoiti rykmentinkomentajan tehtäviä 4. maaliskuuta – 2. toukokuuta 1924, kunnes hänet siirrettiin 3. joulukuuta 1924 puolustusministeriön käyttöön ja määrättiin Aseseppäkoulun johtajaksi. Hänet nimitettiin 27. syyskuuta 1929 Valtion Patruunatehtaan johtajaksi Lapualle, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1932 asti.[1][2]
Asplund osallistui esiupseereille tarkoitetulle tykistökurssille vuonna 1921. Sotakorkeakoulun matemaattis-luonnontieteellisen ja yleisteknillisen oppijakson hän suoritti vuosina 1927–1930 Teknillisessä korkeakoulussa. Hän suoritti tutustumismatkoja aseseppäkouluihin ja asetehtaisiin Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin vuonna 1924.[1][2]
Luottamustehtävät
Volter Asplund kuului useisiin jalkaväen aseistuksen kehitystä tutkineisiin komiteoihin. 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä hän toimi vuonna 1921. Konekiväärikomitean jäsenä ja varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1924, sekä pikakiväärikomitean teknillisen alaosaston puheenjohtajana hän toimi vuodet 1924–1926.[1][2]
Epäilty salamurha
Aikalaiset epäilivät Asplundin joutuneen mahdollisen salamurhan uhriksi, sillä Neuvostoliiton sotilastiedustelun epäiltiin yrittäneen saada haltuunsa Lapuan patruunatehtaan patruunoiden valmistamiseen liittyviä salaisia suunnitteluasiakirjoja. Asplundin kuoltua hänen ruumiilleen tehtiin erilaisia tutkimuksia, joiden aikana pyrittiin löytämään merkkejä tunnetuista myrkyistä, kuten muun muassa arsenikista, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta. Se kuitenkin pystyttiin todistamaan, että vakoilija vei muutamia salaista tietoja sisältäviä mappeja, mutta ei ole varmuutta, saiko vakoilija tietoa kehitettävästä patruunatyypistä. Asplund on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle sukuhautaan.[3]
Asplundin surmaa avusti hänen nuori taloudenhoitajansa Jenny Anttila, joka tapasi neuvostoliittolaisen asiamiehen kylällä tansseissa ja rakastui tähän. Mies esiintyi herra Steninä. Sten antoi Anttilalle pulveria, jota sanoi unilääkkeeksi, ja käski laittaa sitä Asplundin iltaolueen. Asplund sairastui ja lopulta kuoli. Näin Anttila pääsi kassakaapille ja antoi kirjat vakoojalle. Anttila siirtyi taloudenhoitajaksi Vaasaan ja oli edelleen yhteydessä herra Steniin. Tästä parin vuoden päästä Anttila jäi kiinni ja joutui vankilaan. Sten ei jäänyt kiinni.lähde?
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Hilfsgewehrführer 2. syyskuuta 1915
Gewehrführer 10. tammikuuta 1916
Gruppenführer ?
Yliluutnantti 11. helmikuuta 1918
Majuri 16. toukokuuta 1920
Everstiluutnantti 16. toukokuuta 1930
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1.lk. ritarimerkki
Vapaussodan muistomitali soljen kera
Jääkärimerkki
Lähteet
E.Jernström, Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy, Helsinki, 1933.
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
.svg){kind=small}
