Voitatti on kirkkaan tai vaalean kellanruskea sieni, jolla on lyhyt kellanvalkea jalka ja siinä suuri valkea rengas, joka kutistuu ja tummuu ajan myötä. Renkaan yläpuolelta jalka on tummien pisteiden kirjoma. Nuori ja vanha voitatti eroavat toisistaan jonkin verran.[3] Noin kymmenen senttiä leveä, pähkinänruskea lakki on aluksi puolipallomainen, mutta muuttuu kuperammaksi ajan myötä.[3][4] Lakki on erittäin limainen märkänä ja sen alapuolen pillikerros on aluksi kirkkaan keltainen, kunnes vanhemmiten se muuttuu ruskeammaksi. Usein lakki on tummaviiruinen.[5]
Malto on miedon makuista ja pehmenevää, väriltään se on vaaleankeltaista. Voitatista lähtee mieto sekä lievä hedelmäinen tuoksu.[3][4] Voitatin itiöpöly on okrankeltaista. Itiöt ovat muodoltaan sukkulamaisia ja kapean ellipsoidimaisia. Niiden koko on noin 7-10 x 3-3,5 mikrometriä (μm). Voitatit ovat usein toukkaisia.[6]
Voitatti kasvaa yleisenä koko maassa heinäkuusta lokakuuhun. Se on männyn seuralaislaji, joten tavallisimmat kasvupaikat ovat kuivat kangasmetsät, hakkuuaukeat sekä polkujen ja teiden varret. Alueet, joissa maan pintaa on rikottu, ovat erityisen hyviä voitatin kasvupaikkoja.[3]
Käyttö
Albin Schmalfußin teos Butterröhrling vuodelta 1897
Voitatti on erinomainen ja maukas kolmen tähden ruokasieni, joidenkin asiantuntijoiden mukaan kahden tähden. Sitä on kuitenkin hankala siivota limaisen pinnan takia. Pintakelmu onkin helpointa poistaa ennen sienen käyttöä.[7][3] Voitatti nyljetään leikkaamalla se puoliksi lakin pinnassa olevaan pintakelmuun asti, ja puoliskot irroitetaan kelmusta. Muuta esikäsittelyä se ei tarvitse.[8][9] Sieni on myös hyönteisten suosima ravintokohde.[3]
Voitatteja pakastetaan, suolataan tai kuivataan viipaleina. Se on myös maukasta paistettuna, liuossuolattuna sekä marinadiliemeen laitettuna[3][10][11]. Voitattien keräämistä vilkasliikenteisiltä paikoilta ei suositella, sillä se kerää itseensä raskasmetalleja.[12] Kaupan on nykyään myös kuivatuista voitateista tehtyä voitattirouhetta.[5]
↑Dahlberg, A.: Suillus luteusIUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
