Viron presidentinvaali 1996
|
1992 ←
|
28. ja 29. elokuuta 2006 (Riigikogu-vaihe)
23. syyskuuta 2006 (vaalikokous)
|
→ 2001
|
|
|
|
|
Viron presidentinvaali on epäsuora vaali, jossa valitaan Viron presidentti. Ensimmäinen kierros järjestettiin 26. elokuuta 1996, toinen ja kolmas kierros 27. elokuuta 1996. Koska kukaan ei saavuttanut Riigikogun suljetussa lippuäänestyksessä riittävää enemmistöä, seuraava vaihe käytiin 20. syyskuuta valitsijamieskokouksessa.
Vaalitapa
Viron presidentin valitsemisen vaalilaissa parlamentti eli riigikogu kutsutaan ensin valitsemaan presidenttiä. Laki vaatii vähintään 68 ääntä riigikogun 101 jäseneltä eli kahden kolmasosan enemmistöä. Äänestyskierroksia käydään kolme kahden päivän aikana.[1]
Jos parlamentin jäsenten vaalit epäonnistuvat näissä kolmessa äänestyksessä, Riigikogun puhemies kutsuu erityisen vaalikokouksen (vir. valimiskogu). Se koostuu 101 riigikogun jäsenestä ja tuolloin 273 valitsijasta, jotka paikalliset viranomaiset (kaupungit ja kunnat) lähettivät. Kuntien edustajista 10 tuli Tallinnasta, neljä edustajaa Tartosta, Narvasta ja Pärnusta, kaksi edustajaa yli 10 000 asukkaan kaupungeista ja lopuilla kunnilla yksi edustaja/kunta.[1]
Vaalit olivat salaiset.
Edeltävät keskustelut ja presidenttiehdokkaiden nimeäminen
Vuoden 1996 presidentinvaaleista näytti tulevan kaksinkamppailu istuvan presidentin Lennart Meren ja neuvostovallan aikaisen, sillä hetkellä riigikogussa istuvan Arnold Rüütelin välillä. Edeltävien kyselyjen perusteella Meren kannatus oli huomattavasti suurempi kuin Rüütelin. Tosin kyseessä ei ollut suora kansanvaali, vaan ensin riigikogussa käytävä ja sen jälkeen mahdollinen kuntien edustajilla täydennetty valitsijakokous.[2] [1]
Lennart Meren valinta joutui juuri ennen vaaleja vaakalaudalle, sillä Meren menneisyys ja mahdollinen neuvostovallan aikainen KGB-yhteys nostettiin jälleen esille. Tällä pyrittiin vaikuttamaan epäröiviin riigikogun edustajiin. Jotkut näkivät asian taustalla Keskustapuolueen entisen puheenjohtajan Edgar Savisaaren ja hänen kostonhalunsa. Meri oli erottanut Savisaaren
lokakuussa 1995 Vähin hallituksen sisäministerin tehtävästä Savisaaren salakuuntelutoimien vuoksi.[3] [4]
Riigikogun vaalivaihe
Riigikoguvaiheen presidentinvaalista tuli Rüütelin kannattajien puolustustaistelu, sillä ratkaisun saaminen edellytti riigikogussa 68 edustajan eli 2/3 kannatusta presidentin valitsemiseksi. Rüütelin kannattajat kokivat, että vaalin vieminen valitsijakokoukseen tarjoaisi Rüütelin valinnalle paremmat mahdollisuudet. Tarvittavien äänien saamisessa ei Meren kannatus näyttänyt riittävän riigikogu-vaiheessa. Ensimmäisessä äänestyksessä Meri sai 45 ääntä ja Rüütel 34 ääntä. Vaaliin osallistui 95 kansanedustajaa, joka tarkoitti 16 äänestäneen tyhjää. Tulos tarkoitti sitä, että Meri sai odotettua vähemmän ja Rüütel odotettua enemmän ääniä.[5]
Toinen ja kolmas riigikogu-äänestys käytiin seuraavana päivänä ensimmäisen jälkeen. Ehdokkaat olivat edellen samat eli Meri ja Rüütel. Toisessa äänestyksessä Meri sai 49 ja Rüütel 34 ääntä. Tyhjää äänesti 12 ja yksi äänestyslippu hylättiin. Kolmannella kierroksella Meren äänet hieman lisääntyivät ja hän sai 52 ääntä Rüütelin saadessa 32 ääntä. Tyhjiä lippuja oli 11, ja yksi äänestylippu hylättiin tälläkin kerralla. Tulos tarkoitti sitä, että vaalit jatkuivat vajaan kuukauden kuluttua vaalikokouksessa, johon riigikoguedustajien lisäksi tuli 162 kaupunkien ja kuntien edustajaa.[6]
Vaalikokous - riigikogun ja kuntien edustajat
Riigikogu-vaiheen jälkeen lähes kuukautta myöhemmin siirryttiin riigikogun edustajien ja kuntien edustajien yhteiseen presidentinvaalivaiheeseen. Kokoontumispaikka oli Estonia-teatteri Tallinnassa. Kunnallispoliitikkojen puolelta etsittiin heille yhteistä ehdokasta, koska kunnallispoliitikkojen äänet olisivat riittäneet valitsemaan haluamansa presidentin. Tähän oli tarjolla Narvan kaupunginjohtaja Raivo Murd, joka toimi Viron kaupunkien liiton puheenjohtajana. Murdin ehdokkuus ei kuitenkaan edennyt lopulliseen valintakokoukseen.[7]
Valintakokoukseen tuli Meren ja Rüütelin lisäksi uusia ehdokkaita eli riigikogun varapuhemies Tunne Kelam, entinen sosiaaliministeri Siiri Oviir ja Ruotsin virolainen professori Enn Tõugu. Heistä Kelam nähtiin edustavan samanalaisia arvoja kuin Lennart Meri eli näin veisi Mereltä ääniä valitsijakokouksessa.[3] [4]
Valintakokouksen ensimmäisellä kierroksella Lennart Meri sai 139, Arnold Rüütel 85, Tunne Kelam 76, Enn Tõugu 47 ja Siiri Oviir 25 ääntä. Toiselle kierroksella pääsivät siis Meri ja Rüütel[1], jossa Meri voitti Rüütelin äänin 196-126. Tyhjiä ääniä annettiin peräti 44.Valintaan riitti 193 ääntä kaikista äänioikeutetuista eli 384 valitsijasta.[8] [4]
Tultuaan valituksi uudelleen Meri kiitospuheessaan valitsijakokoukselle korosti maakuntien itsehallinnon merkitystä. Riigikogun suuntaan hän myönsi, että hän ei ensimmäisen virkakautensa aikana ollut valmis "riittävään vuoropuheluun" riigikogun kanssa luvaten korjata tilannetta jatkossa "entistä paremman ja tiiviimmän yhteistyön avulla".[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Parlamenttivaalit | |
|---|
| Kunnallisvaalit | |
|---|
| Presidentinvaali | |
|---|
| Europarlamenttivaalit | |
|---|
| Kansanäänestykset | |
|---|
.jpg)
