Kelam on opiskellut historiaa Tarton yliopistossa. Valmistuttuaan hän työskenteli Viron valtakunnallisessa keskusarkistossa vuosina 1959–1965 ja vanhempana tiedetoimittajana Neuvosto-Viron ensyklopediassa vuosina 1965–1975.[1] Vuonna 1972 Kelam valmisteli muistion YK:lle, jossa vaadittiin vapaita vaaleja Viroon ja miehitysjoukkojen vetäytymistä. Muistio salakuljetettiin ulos maasta ja tapauksen seurauksena Kelam menetti työnsä Neuvosto-Viron ensyklopediassa. Hänen työpaikkansa vaihtui yövahdin virkaan kanatilalla.[2]
Kelam haki kommunistisen puolueen jäsenyyttä 1970-luvulla, mutta hänen hakemuksensa hylättiin, sillä Kelam nähtiin liian kansallismielisenä. Kelam valitti päätöksestä puolueen komissiolle Moskovaan, mutta myös sieltä tuli hylkäävä päätös.[3]
Neuvosto-Viron viimeisten vuosien aikana Kelam oli mukana perustamassa Viron kansallista riippumattomuuden puoluetta (vir.Eesti Rahvusliku Sõltumatuse Partei eli ERSP) vuonna 1988,[1] joka oli paitsi miehitetyn Viron niin myös koko Neuvostoliiton ensimmäinen ei-kommunistinen puolue. Vuonna 1990 Kelam valittiin Viron kongressiin[2] ja Viron palautettua itsenäisyytensä 1991 hän toimi poliittisissa tehtävissä muun muassa perustuslakia säätävän kokouksen jäsenenä. Kelam oltiin valittu Riigikogun jäseneksi vuonna 1992, ja vuosina 1992–2003 hän toimi Riigikogun varapuhemiehenä. Paikastaan hän luopui tultuaan valituksi Euroopan parlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa.[1]
Kunnianosoitukset
Tunne Kelamin Viron kansallisuuden tunnustava henkilökortti vuodelta 1989, jollaisia myönnettiin kansalaisaloitteen pohjalta 790 000 virolaiselle jo ennen virallista eroa Neuvostoliitosta.
Tunne Kelam on ollut Marylandin osavaltion kunniakansalainen vuodesta 1991. Hänelle on lisäksi myönnetty useita eri kunnianosoituksia, kuten Ranskan ansioritarikunnan suurristi vuonna 2001 ja Viron Valtionvaakunan ritarikunnan I luokan kunniamerkki eli suurristi vuonna 2006.[1]
