Virkasyyte (engl. impeachment) on menettely, jonka avulla Yhdysvaltain presidentti tai muu korkea virkamies voidaan panna viralta.[1] Yhdysvaltain perustuslain mukaan virkasyytteeseen voi joutua maanpetoksesta, lahjonnasta tai muista väärinkäytöksistä ja rikkomuksista.[2] Nämä muotoilut ovat melko tulkinnanvaraisia, joten virkasyytteeseen voi joutua rikoksen lisäksi poliittisista väärinkäytöksistä.[2]
Liittovaltion tasolla virkasyytteeseen henkilön asettaa edustajainhuone, ja siitä äänestää senaatti. Menettelyä on käytetty enimmäkseen poistamaan liittovaltion tuomareita virasta väärinkäytösten jälkeen. Myös muutama presidentti ja yksi korkeimman oikeuden tuomari on ollut virkasyytteessä, eikä niistä yksikään johtanut viraltapanoon.[3] Alempien tuomioistuinten kohdalla virkasyytteeseen on joutunut yli kymmenen tuomaria, joista lähes kaikki ovat olleet liittovaltion alimman oikeusasteen eli piirioikeuden (district court) tuomareita.[4]
Virkasyytteitä asetetaan myös osavaltiotasolla, jolloin syyte käsitellään osavaltion lainsäädäntöelimessä. Virkasyytteeseen joutui esimerkiksi Illinois’n kuvernööri Rod Blagojevich, joka oli yrittänyt kaupitella Barack Obamalta vapautunutta senaattorin paikkaa.[5]
Virkasyytteen käynnistämistä voi ehdottaa yksittäinenkin edustajainhuoneen jäsen, mutta sen käynnistämiseen vaaditaan edustajainhuoneen yksinkertainen enemmistö.[1] Virkasyyteoikeudenkäynti ja henkilön kuuleminen käydään senaatissa, jossa käsittelyä johtaa korkeimman oikeuden puheenjohtaja silloin, kun syytteessä on presidentti.[1][3] Virkasyyteäänestyksessä syytetyn viraltapanoon vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö senaatissa.[1] Jos virkasyyteäänestyksessä saavutetaan vaadittu määräenemmistö, syytetty pannaan automaattisesti viralta.[2] Muussa tapauksessa syytteet raukeavat ja syytetty voi jatkaa tehtävissään.[1] Virkasyytemenettelyssä langetetusta tuomiosta ei voi valittaa, eikä presidentti voi armahtaa tuomittua.[1][3] Virkasyytteen lisäksi henkilö voi joutua oikeuteen myös tavallisessa tuomioistuimessa.[3]
Andrew Johnsonia vastaan nostettiin virkasyyte vuonna 1868. Sen taustalla oli muun muassa yritys erottaa sotaministeri Edwin Stanton sääntöjen vastaisesti.[2] Johnsonin erottaminen jäi virkasyyteäänestyksessä vain yhden äänen päähän.[1]
Bill Clintonia vastaan nostettiin virkasyyte 1998 väärästä valasta ja oikeuden vastustamista hänen valehdeltuaan seksisuhteestaan Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn.[2] Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikun mukaan Clintonin tekoja pidettiin melko mitättömänä syynä virkasyytteen käynnistämiseen ja hänen erottamistaan pidettiin alkujaankin epätodennäköisenä.[1] Saikun mukaan Clintonin virkasyytemenettely koettiin tarkoitukselliseksi nöyryyttämiseksi, joka ei vähentänyt hänen suosiotaan.[1] Senaatissa oli tuolloin 45 demokraatti- ja 55 republikaaniedustajaa. Kaikki demokraatit äänestivät molemmissa tapauksissa syyttömyyden puolesta, ja myös republikaaneista syyttömyyden puolesta äänesti väärän valan kohdalla kymmenen ja oikeuden vastustamisen kohdalla viisi edustajaa. Näin Clinton vapautettiin molemmista syytteistä äänin 55—45 ja 50—50. Syytteen läpimenemiseen olisi vaadittu 67 edustajaa eli esimerkiksi kaikki republikaanit sekä 12 demokraattia.[6]
Myös Richard Nixonia vastaan oltiin aloittamassa virkasyytemenettely, mutta hän erosi ennen virkasyytteen nostamista.[2] Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump joutui virkasyytteeseen ensimmäisen kerran oikeudenkäytön estämisen takia hänen erotettuaan FBI:n johtajan James Comeyn, joka johti tutkintaa Trumpin Venäjä-yhteyksistä.[7] Virkasyytteen nostamista ei kuitenkaan pidetty ensi alkuun todennäköisenä, sillä republikaaneilla oli enemmistö edustajainhuoneessa.[1] Syyskuussa 2019 Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ilmoitti, että Trumpia vastaan aloitetaan virkasyytetutkinta. Trumpin epäillään painostaneen Ukrainan presidenttiä asiassa, joka liittyy Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi pyrkineeseen Joe Bideniin.[8]
Samuel Chase on ainoa korkeimman oikeuden tuomari, joka on joutunut virkasyytteeseen.[9] Sen käsittelyä senaatissa johti Yhdysvaltain varapresidentti Aaron Burr.[10] Enimmäkseen poliittisista syistä vuonna 1805 nostettu syyte ei mennyt läpi senaatissa, ja Chase jatkoi korkeimman oikeuden tuomarina kuolemaansa asti vuonna 1811.[9]
[11]
[19][22]
Tuomari (kolmannen piirin valitustuomioistuin)