Buhl oli koulutukseltaan lakimies. Ennen poliittista uraansa hän toimi Kööpenhaminassa verovirkailijana, vuodesta 1924 kaupungin verojohtajana. Hän liittyi jo opiskeluaikanaan Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Buhl valittiin maapäiville ensi kerran vuonna 1932 ja hän oli edustajana kansankäräjillä vuosina 1939–1953.[2] Vuonna 1937 Thorvald Stauning muodosti Tanskan ensimmäisen sosiaalidemokraattisen hallituksen, johon Buhl nimitettiin valtiovarainministeriksi. Stauningin hallitus jatkoi virassaan myös sen jälkeen, kun natsi-Saksa miehitti Tanskan toisessa maailmansodassa.[1][2]
Stauningin kuoltua toukokuussa 1942 Buhl tuli hänen tilalleen pääministeriksi. Buhl oli kuitenkin haluton yhteistyöhön miehittäjän kanssa. Saksalaiset painostivat hänet eroamaan marraskuussa 1942 niin sanotun sähkekriisin seurauksena.[1][2] Kun saksalaiset hajottivat myös seuraavan, Erik Scaveniuksen johtaman hallituksen elokuussa 1943, Tanskalle ei jäänyt virallisesti lainkaan omaa hallitusta. Tanskalaiset kuitenkin kohtelivat Buhlia epävirallisena hallituksen johtajana sodan loppuun asti. Hän teki myös yhteistyötä vastarintaliikkeen keskusorganisaationa toimineen Tanskan vapausneuvoston kanssa.[2]
Buhl palasi pääministeriksi ensimmäiseen sodan jälkeen muodostettuun hallitukseen toukokuussa 1945. Hän jätti paikkansa vaalien jälkeen saman vuoden lokakuun lopussa. Vuosina 1947–1950 hän oli Hans Hedtoftin sosiaalidemokraattisessa vähemmistöhallituksessa talousasioista vastanneena salkuttomana ministerinä ja viimeisen puolen vuoden ajan oikeusministerinä.[1][2]
Buhl meni 20. marraskuuta 1908 naimisiin Thyra Schmidtin kanssa.[3] Heillä oli neljä lasta.[4]
Lähteet
↑ abcdVilhelm Buhl(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.9.2015.
