Kuvanveistoa opiskellut Jasset aloitti uransa teatterin puvustajana ja lavastajana. Vuonna 1900 hän ohjasi suuren pantomiimin Pariisin Hippodrome-teatterissa, jossa hän tutustui myöhempään yhteistyökumppaniinsa Georges Hatotiin. Jasset ja Hatot tekivät vuosina 1905–1910 elokuvia muun muassa Gaumont, Eclipse, Éclair, Raleigh & Robert ja mahdollisesti Pathé-Frères -yhtiölle. Suosittua Nick Carter -etsiväsarjaa (1908) seurasivat muun muassa lännenelokuvasarjaRiffle Bill (1908–1909), Morgan le pirate (1909), Meskal le contrebandier (1909) ja Docteur Phantom (1909).[1]
Erottuaan Hatotista vuonna 1910 Jassetista tuli Éclairin Épinay-sur-Seinen-studioiden taiteellinen johtaja. Siellä hän teki joukon taide-elokuvia kuten Gustave Flaubertin romaaniin perustuva Hérodiade (1910). Vuonna 1911 Jasset palasi rikoselokuvien pariin Léon SazienZigomar-hahmoon perustuvalla samannimisellä elokuvalla. Se oli valtava kansainvälinen menestys ja sai kaksi jatko-osaa, Zigomar contre Nick Carter (1912) ja Zigomar peau d’anguille (1913).[1] Jassetin Zigomar vaikutti Louis FeuilladenFantomas-sarjaan ja hänen ”runolliseen realismiinsa”[2].
Jasset teki myös muita tyylilajeja edustavia elokuvia kuten Émile Zola -sovituksen Au pays des ténèbres (1912), realistisen melodraamanRédemption (1912) ja Gaston Lerouxin teokseen perustuvan tieteisfantasianBalaoo (1912). Jassetin viimeinen ohjaustyö oli Josette Andriotin tähdittämä viihde-elokuvan merkkiteos Protéa (1913). Ohjaaja kuoli äkillisesti leikkauksen jälkeen.[1]
Lähteet
↑ abcdAbel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 499–500. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9
↑Oscherwitz, Dayna & Higgins, MaryEllen: Historical Dictionary of French Cinema, s. 214–216. Plymouth: Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-6875-5
