Fantomas (ransk. Fantômas) on vuosina 1913–1914 valmistunut ranskalainen mykkäelokuvasarja. Louis Feuilladen ohjaamien rikoselokuvien päähenkilöä Fantomasia esittää René Navarre.
Juoni
Fantomas on eri hahmoiksi muuntautuva mestaririkollinen, joka herättää kauhua koko Pariisissa. Häntä jahtaavat rikosetsivä Juve ja tämän apuri toimittaja Fandor.[1][2][3]
Näyttelijät
Tuotanto ja vastaanotto
Gaumontin tuottama Fantomas on yksi 1910-luvun merkittävimmistä rikoselokuvasarjoista. Sen tärkeimmät edeltäjät ovat Victorin Jassetin Zigomar-elokuvat (1911–1913). Marcel Allainin ja Pierre Souvestren kioskikirjoihin perustuva sarja käsittää viisi erillistä elokuvaa, joilla on oma juonensa. Cliffhangeriin päättyvistä jaksoista koostuva sarjaelokuva syntyi vasta muutamia vuosia myöhemmin.[4]
Ensimmäisen maailmansodan keskeyttämän sarjan[5] elokuvat ovat:
- Fantomas (Fantômas, 1913)
- Juve Fantomasta vastaan (Juve contre Fantômas, 1913)
- Salaperäinen sormenjälki (Le Mort qui tue, 1913)
- Murhenäytelmä naamiaisissa (Fantômas contre Fantômas, 1914)
- Väärä tutkintotuomari (Le Faux magistrat, 1914)[3].
Feuilladen Fantomas on eri yhteiskuntaluokkien välillä liikkuva synkkä hahmo, jonka pelottavat ja usein veriset seikkailut sijoittuvat keskelle rauhalliselta vaikuttavaa arkielämää[3][5]. Valtavan suosion saaneen sarjan[2] ansioina on pidetty sen tehokasta kerrontatekniikaa ja autenttista miljöökuvausta[3][6].
Suomessa sarjan ensimmäinen elokuva sai ensi-iltansa toukokuussa 1913[7] ja viimeinen vuotta myöhemmin[8]. Helsingin elokuvaohjelmistosta säännöllisesti kirjoittaneet Nya Pressen ja Dagens Press kuvailivat sarjaa ”varmasti parhaaksi, mitä täällä on esitetty” ja kertoivat sen olleen suuri yleisömenestys elokuvateatteri Maximissa[9][10]. Kaivatulle sarjalle lupailtiin jatkoa sodan jälkeen,[11] mutta jonkinlaiseksi korvikkeeksi saatiin jo sitä ennen Gaumontin ja Feuilladen seuraava sarja Vampyyrit (Les Vampires, 1915–1916)[12].
Lähteet
- Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9
Viitteet
- ↑ Gaumont gaumont.fr. Arkistoitu 10.9.2017. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ a b c Larousse Films larousse.fr. Arkistoitu 10.9.2017. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ a b c d Oscherwitz, Dayna & Higgins, MaryEllen: Historical Dictionary of French Cinema, s. 160. Plymouth: Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-6875-5
- ↑ Abel, s. 226, 257, 650.
- ↑ a b Abel, s. 336.
- ↑ Sadoul, Georges: Histoire générale du cinéma, tome 3: Le cinéma devient un art 1909–1914. Paris: Denoël, 1950.
- ↑ Maxim-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 11.5.1913, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Maxim-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 26.4.1914, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Bio: Maxim. Nya Pressen, 26.11.1913, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Maxim. Dagens Press, 7.5.1914, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Från allmänheten. Biograftidning, no 5 (28.03.1915), s. 15. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Biograferna. Dagens Press, 12.12.1916, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
