Vesta on naisen etunimi, joka on peräisin roomalaisesta mytologiasta. Muinaisitalialaista jumalolentoa Vestaa palvottiin aikoinaan kotilieden, tulen ja perhe-elämän jumalattarena. Sen kreikkalainen vastine oli Hestia.[3][4]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on vuoteen 2023 mennessä tilastoitu yhteensä 157 Vestaa.[5] Suomen lisäksi tätä etunimeä on käytetty ainakin Ruotsissa, Virossa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.[2][6][7]
Nimipäivät
Vesta-nimi on sisältynyt suomenruotsalaiseen almanakkaan vuodesta 1929 lähtien.[8] Alun perin nimipäivä oli 17. lokakuuta, mutta vuodesta 2005 alkaen se on ollut jo 16. lokakuuta.[3][9]
Vuosina 1986–1992 Vestalla oli Ruotsin almanakassa nimipäivä 8. joulukuuta.[10]
Tunnettuja Vestoja
Lähteet
- ↑ Seppo, Raivo: Eesti nimeraamat, s. 126. Tallinn: Olion, 1994. ISBN 5-460-00164-1 (viroksi)
- ↑ a b Otterbjörk, Roland: Svenska förnamn. Kortfattat namnlexikon, s. 195. (Tredje upplagan) Solna: Esselte studium, 1985. ISBN 91-24-29961-8 (ruotsiksi)
- ↑ a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 226. (Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
- ↑ Mytologian sanakirja, s. 230. (Toim. Juha Honkala) Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24578-X
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Vestaa”) 13.2.2023. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 247. (Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6
- ↑ Dunkling, Leslie & Gosling, William: Everyman’s Dictionary of First Names, s. 285. (Second edition) London: Dent, 1987. ISBN 0-460-12545-1 (englanniksi)
- ↑ Blomqvist, Marianne: Förteckning över förnamnen i den finlandsvenska almanackan 1810–2000. – Från Adam till My. Ett färggrant knippe namn, s. 89. (Sammanbundet av Marianne Blomqvist) Helsingfors: Helsingfors universitet, 1999. ISBN 951-45-8279-9 (ruotsiksi)
- ↑ Nimipäivähaku (hakusana ”Vesta”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Lindgren, Birgitta: Namnlängden och namnens placering under olika tider. – Namnlängdsboken. Historien bakom namnen i almanackan, s. 134. (Redaktör Eva Brylla) Stockholm: Norstedts Ordbok, 2000. ISBN 91-7227-204-X (ruotsiksi)
