Alkoholin salakuljetuksen jatkuessa SuomenlahdellaEduskunta osoitti 9. tammikuuta 1934 vartiomoottoriveneiden hankintaan 20 miljoonaa markkaa. Sisäasiainministeriö tilasi Turun Veneveistämöltä kymmenen vartiomoottorivenettä (VMV 8–17) ja niihin Ares-kaasuöljymoottorit.[1] Kummankin pääkoneen teho oli 520 ja apukoneen 180 hevosvoimaa, tosin piirustuksissa apukoneen teho on 100 hevosvoimaa.[2] Alus saavutti 23,5 solmun nopeuden. Aluksen pituus oli 25,6 ja leveys 4,3 metriä. Se oli puurunkoinen, ja sen aseistuksena oli 20 millimetrin pikatykki. Tilatut vartiomoottoriveneet nostivat viirinsä ensi kertaa samaan aikaan 30. kesäkuuta 1935.[1]
Palvelus
Alus palveli sotien aikana vuosina 1939–1941 moottoritorpedovenelaivueessa ja vuosina 1942–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa.
Alukseen uusittiin sodan jälkeen koneet, ja vuonna 1955 se sai tutkan. 1960-luvulla aluksen kannet ja messinkiosat maalattiin harmaiksi. Alus telakoitiin Suomenlinnaan vuonna 1969 odottamaan tulevaa museointia.
Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
Suomen laivasto 1918–1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
Peuranheimo, Orvo, Pirhonen, Jouko ja Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa – Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941–1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
