Vapaa sivistystyö tarkoittaa Suomessa vapaaehtoisten, kaikille avointen opintojen tarjoamista kansanopistoissa, kansalais- ja työväenopistoissa, kesäyliopistoissa, urheiluopistoissa ja opintokeskuksissa. Vapaassa sivistystyössä opinnot ovat yleissivistäviä tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen (esim. ammattiyhdistystoimintaan) painottuneita opintoja sekä harrastuksiin valmentavia opintoja. Opiskelu vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vaihtelee iltaopiskelusta kokopäiväisiin lyhyt- ja pitkäkestoisiin kursseihin, etäopiskeluun tai intensiivikursseihin.[1][2] Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat osa Suomen aikuiskoulutusjärjestelmää[3] ja osittain valtion rahoittamaa.[4]
Historia
Vapaalla sivistyöllä on Suomessa noin sadan vuoden historia.[4]
Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö perustettiin vuonna 1969.[5]
2000-luvun lopusta lähtien vapaan sivistystyön organisaatiot ovat tarjonneet kotoutumiskursseja maahanmuuttajille.[4]
Vuonna 2019 Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotusta, jolla vapaan sivistystyön kautta hankittu osaaminen olisi helpompi tunnistaa. Työryhmä ehdotti Koski-tietovarannon hyödyntämistä myös vapaassa sivistystyössä. Oppilaitos päättää itse, mitkä kurssit se haluaa viedä Koski-tietovarantoon. Opiskelija taas päättää, siirretäänkö hänen tietojaan.[6] Laki astui voimaan elokuussa 2021.[7] Vapaan sivistystyön koulutuksiin osallistui yli 880 000 henkilöä. Heistä 58 prosenttia osallistui kansalaisopistojen järjestämiin koulutuksiin, 16 prosenttia opintokeskusten ja 11 prosenttia liikunnan koulutuskeskusten koulutuksiin.[8]
Vuonna 2021 vapaan sivistystyön kursseille ja koulutuksiin osallistui 1,1 miljoonaa ihmistä.[4]
Vuonna 2024 vapaan sivistyksen rahoitusta sai Suomessa 290 oppilaitosta. Niistä[4]
- 174 oli kansalaisopistoja
- 74 kansanopistoja
- 19 kesäyliopistoa
- 12 opintokeskuksia ja
- 11 liikunnan koulutuskeskuksia
Koulutuksen tavoitteita
Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee vapaan sivistystyön tarkoitukseksi ”elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta edistää ihmisten monipuolista kehittymistä ja järjestää yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta”. Vapaan sivistystyön koulutukseen hakeutuminen on mahdollista kaikille ilman vaatimuksia aiemmista opinnoista. Koulutus ei tähtää tutkintoon, eikä sen opetussisältöjä säädellä laissa.[1][2]
Vapaa sivistystyö ulottuu erilaisiin arvopohjiin perustuvasta toiminnasta (esimerkiksi kristilliset kansanopistot ja ay-opistot) aatteellisesti sitoutumattomiin oppilaitoksiin. Vapaan sivistystyön piiriin kuuluvan koulutuksen tavoitteista ja sisällöistä päättää kukin oppilaitos ja sen ylläpitäjätaho. Oppilaitosten ylläpitäjiä eli omistajia voivat olla kunnat ja kuntayhtymät, järjestöt, säätiöt tai osakeyhtiöt.[1][2]
Vapaan sivistystyön opettajat
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toimivat opettajat tulevat monista eri taustoista ja työhön usein päädytään eri elämänvaiheiden jälkeen. Monesti yksittäisten kurssien vetäjät ovat sivutoimisia, mutta vakiintuneissa oppilaitoksissa on myös paljon pitkää työuraa tekeviä päätoimisia opettajia.[3]
Vapaan sivistystyön opettajalla on oltava soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään 60 opintopisteen (35 opintoviikkoa) laajuiset opettajan pedagogiset opinnot tai steinerpedagoginen pätevyys.[9]
Edunvalvonta
Vapaan sivistystyön oppilaitosten valtakunnallinen edunvalvoja on Vapaa Sivistystyö ry (VST).[10]Aikuisopettajien liitto AKOL huolehtii aikuisopettajien edunvalvonnasta ja tiedottaa esimerkiksi aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön yhteiskunnallisesta merkityksestä.[4]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Manninen, Jyri: Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset : vapaan sivistystyön opintojen merkitys ja vaikutukset aikuisten elämässä, Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö 2008, ISBN 9789525349160
Aiheesta muualla
