Opintopiste (lyhenne op[1]) on Bolognan prosessin yhteydessä Euroopan unionin sisäisesti luotu standardi opiskelun mittaamiseen. 60 opintopistettä vastaa lukuvuoden työmäärää tai 1 600:aa tuntia työtä.[2] Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta. Suomessa opintopisteet otettiin käyttöön korkeakouluissa 1. elokuuta 2005 alkaen; aiemmin käytössä olivat opintoviikot.
Muunnoksen opintoviikoista opintopisteisiin tulisi perustua työmäärien analysointiin, ei kertoimiin, mutta käytännössä kertoimia on käytetty varsinkin vanhojen kurssien kohdalla, joiden työmäärää on jälkikäteen ollut mahdoton arvioida. Korkeakoulujen välillä opintoviikot muutetaan opintopisteiksi kertoimella 1,8. Sisäisesti kertoimina on ollut lukuja 1,5:n ja 2,0:n välillä.[3]
On huomattava, että opintopisteet eivät kerro oppimisen tasosta. Yhden opintopisteen suoritus vastaa 27 tunnin työpanosta, mutta vaatimustaso kyseisessä työpanoksessa saattaa vaihdella suurestikin. Opintopisteet mittaavat siis opiskelijan työn määrää, mutta eivät sen laatua. Myös varsinainen työmäärän mitoitus voi vaihdella eri korkeakouluissa ja jopa niiden sisällä.
Nykyään eurooppalaisten korkeakoulujen välisessä vaihto-opinnoissa käytetään ECTS-järjestelmää (European Credit Transfer and Accumulation System). ECTS-järjestelmänkin mukaan yhden lukuvuoden työmäärä on 60 ECTS-yksikköä, ja yksi opintopiste vastaa yhtä ECTS-yksikköä. Euroopan unionin alueella myös yliopistojen sisäinen pisteytys perustuu laajalti ECTS-yksikköön. Merkittävä poikkeus on Iso-Britannia, jossa pistettä vastaava työmäärä on puolet ECTS-yksiköstä, eli vuodessa suoritetaan 120 pistettä.
Lähteet
