Urpo Pentti Korhonen (8. helmikuuta 1923 Rautalampi – 10. elokuuta 2009 Lahti[1]) oli suomalainen maastohiihdon olympiavoittaja ja sotakirjailija. Korhonen oli myös kansallisen tason kestävyysjuoksija.
Oslon talviolympialaisissa 1952 Korhonen joutui karsimaan paikastaan viestijoukkueessa. Karsintahiihdossa hän voitti Veini Kontisen kahdella sekunnilla ja pääsi hiihtämään viestin kolmannen osuuden. Vaikka Suomi voitti viestistä kultaa, suoritus jäi Korhosen uran ainoaksi arvokilvaksi.[2][3]
Korhonen voitti 1951 ylivoimaisesti Bodenin kisojen 18 kilometrin kilpailun.[4]
Korhonen edusti Kerkonkosken Ketterää, Rautalammin Urheilijoita, Evon Metsäpoikia ja Jämsänkosken Ilvestä. Hiihdossa hän voitti kaksi viestin Suomen mestaruutta vuonna 1951 Jämsänkosken Ilveksen ja 1954 Evon Metsäpoikien riveissä, ja kestävyysjuoksijana hän sijoittui vuoden 1952 Kalevan kisoissa 10 000 metrillä viidenneksi.
Ammatiltaan Korhonen oli metsätyönjohtaja ja koulutukseltaan metsäteknikko. Vuonna 2001 hän sai opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon ja vuonna 2008 Olympiakomitean myöntämän kultaisen ansioristin.[5]
Urpo Korhosen isä oli kirjailija ja toimittaja Veikko Matias Korhonen (1888–1942)[6]
Urheilusaavutuksia
- olympiakultaa Oslo 1952 (hiihto, viesti 4 x 10 km)
- kaksi SM-kultaa (1951 ja 1954) (hiihto, viesti 3 x 10 km)[6]
Teoksia
- Sissinä Rukajärvellä. 1993. Karisto. Muistelma.
- Sissiosasto. Partiotoimintaa Rukajärvellä. 1995. Karisto. Muistelma.
- Ritaripartio. 14. Divisioonan kaukopartio. 1997. Karisto. Muistelma.
Lähteet
Aiheesta muualla
