Alus tilattiin 3. elokuuta 1886 Norfolkin laivastontelakalta Portsmouthista Virginiasta, missä köli laskettiin 1. kesäkuuta 1889. Alus laskettiin vesille 28. kesäkuuta 1892 kumminaan Sam Houstonin lapsenlapsi Madge Houston Williams ja otettiin palvelukseen 15. elokuuta 1895 päällikkönään Henry Glass.[1]
Suunnittelu
Piirros aluksen aseistuksen sijoittelusta.
Brasilian vastaanottaessa 1883 taistelulaiva Riachuelon sekä Brasilian, Argentiinan ja Chilen panssaroitujen sotalaivojen hankinnat hälyttivät Yhdysvaltain hallinnon siitä, että Brasialian laivasto oli muodostunut läntisen pallonpuoliskon vahvimmaksi. Yhdysvaltain laivasto kykeni ainoastaan suojaamaan omat satamansa.
Palvelus
Palvelukseenotettaessa alus liitettiin Pohjois-Atlantin laivueeseen, jonka mukana se purjehti pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa. Helmikuussa 1897 alus lähti Atlantilta Meksikonlahdelle vieraillen Galvestonissa ja New Orleansissa. Alus palasi maaliskuussa Atlantille, missä se oli vuoden 1898 alkuun. Alus lähti Galvestoniin uudistaaksen helmikuussa 1897 tekemänsä matkan vieraillen matkalla Key Westissä ja Dry Tortugassa. Maaliskuussa alus palasi Atlantille vieraillen jälleen Dry Tortugassa ja saapuen Hampton Roadsiin 24. maaliskuuta. Alus jatkoi normaalipalvelusta osana Pohjois-Atlantin laivuetta.[1]
Espanjan-Yhdysvaltain sota
Alkukeväästä Yhdysvallat julisti Kuuban tapahtumien vuoksi sodan Espanjalle. Texas oli 18. toukokuuta Key Westissä Floridassa valmiina sotaan. Alus saapui 21. toukokuuta nopean laivueen mukana Cienfuegosin edustalle sulkeakseen Kuuban rannikon. Käytyään Key Westissä hiilestämässä alus saapui 27. toukokuuta Santiago de Cuban edustalle. Alus valvoi satamaa 11. kesäkuuta asti, jolloin se lähti tiedustelemaan Guantanamonlahtea. Seuraavat viisi viikkoa alus partioi Santiago de Cuban ja Guantanamonlahden välillä.[1]
Texas kohtasi 16. kesäkuuta USS Marbleheadin, minkä jälkeen alukset tulittivat Cayo del Toren linnaketta Guantanamonlahdella. Alukset avasivat tulen kello 14 ja lopettivat ampumisen tuntia ja varttia myöhemmin, jolloin linnakkeen tuli oli lakannut.[1]
Alus oli 3. heinäkuuta Santiago de Cuban edustalla, kun amiraali Pascual Cervera y Topeten johtama Espanjan laivasto yritti paeta läpi Yhdysvaltain laivaston satamaa saartaneen osaston. Alus avasi välittömästi tulen kohti neljää espanjalaisalusta. Aluksen pääaseet ampuivat Vizcayaa ja Cristóbal Colónia ja apuaseet USS Iowan ja USS Gloucesterin tukemana kahta hävittäjää, jotka irtosivat pikaisesti taistelusta upottautuen pahoin vaurioituneina. Yksi kerrallaan espanjalaisalukset tuhoutuivat keskitetyssä tulessa. Tuhoutuneet alukset pyrkivät kohti rantaa, jossa niiden miehistöt upottivat aluksensa.[1]
Espanjan laivaston tuho oli samalla Santiago de Cuban tuho. Kaupunki joutui piirittäneiden yhdysvaltalaisjoukkojen haltuun 17. heinäkuuta eli vain pari viikkoa laivaston tuhon jälkeen. Vuorokausi kaupungin antautumisen jälkeen Espanja pyysi rauhaa Ranskan välityksellä. Jo ennen rauhan allekirjoitusta 12. elokuuta Washingtonissa Yhdysvaltain laivaston alukset lähtivät kotimatkalle. Texas saapui 31. heinäkuuta New Yorkiin, minkä lähivesillä se oli marraskuun loppuun.[1]
Loppupalvelus
Alus siirtyi Hampton Roadsiin, jonne se saapui 2. joulukuuta. Alus jatkoi rauhanajan partiointia Atlantin rannikolla. Vaikka alueena oli pääsääntöisesti kaakkoisrannikko niin alus teki toisinaan vierailuja muuallekin kuten San Juaniin Puerto Ricoon ja Havannaan Kuubaan.[1]
Alus oli 1901 hetken poissa palveluksesta, kun sitä kunnostettiin Norfolkin laivastontelakalla. Alus palasi palvelukseen 3. marraskuuta 1902 rannikkolaivueen lippulaivana, missä tehtävässä se oli vuoteen 1905. Alus jatkoi kuitenkin edelleen rannikkolaivueessa. Vuonna 1908 aluksesta tehtiin Charlestonin asemapaikka-alus. Alus nimettiin 15. helmikuuta 1911 uudelleen USS San Marcosiksi, jotta aluksen nimi vapautuisi uudelle taistelulaivalle BB-35. Alus poistettiin alusluettelosta 10. lokakuuta 1911 ja se upotettiin maalilaivana Tangierinsalmessa Chesapeakenlahdella.[1]
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5(englanniksi)
Diagram.png)
