Typpidioksidi on eräs typen ja hapen yhdiste, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan ruskeaa tai keltaista nestettä ja kiehumispisteensä 21,2 °C yläpuolisissa lämpötiloissa punertavaa–ruskeaa kaasua, jolla on pistävä haju. Sen kemiallinen kaava on NO2. Typpidioksidista käytetään myös nimitystä typpiperoksidi.
Typpidioksidin moolimassa on 46,01 g/mol, sulamispiste –11,2 °C, kiehumispiste 21,2 °C, suhteellinen tiheys (nesteenä) 1,45 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja kaasuna 3.4 kg/m³ sekä CAS-numero 10102-44-0. Typpidioksidikaasu on ilmaa raskaampaa ja se reagoi veden kanssa muodostaen typpihappoa (HNO3) ja typpioksidia (NO) seuraavan reaktioyhtälön mukaisesti ja tämä on typpidioksidin pääasiallinen käyttökohde.[1]:
- 3 NO2 + H2O → 2 HNO3 + NO
Emäsliuosten kanssa yhdiste reagoi muodostaen liuokseen nitraatti- ja nitriitti-ioneja.[1]
Typpidioksidia valmistetaan hapettamalla ammoniakkia. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu typpimonoksidia, joka hapettuu edelleen typpidioksidiksi.[1]
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
Typpidioksidi syövyttää ihoa ja hengitysteitä. Kaasun tai höyryn hengittäminen esim. työympäristössä voi aiheuttaa hengenvaarallisen keuhkopöhön.[2] Typpidioksidi on myös merkittävä ilmansaaste. Energiatuotannon, teollisuuden ja liikenteen savukaasupäästöjen mukana ilmaan kulkeutuu pääasiassa typpimonoksidia, joka etenkin otsonin vaikutuksesta hapettuu nopeasti typpidioksidiksi.[3][4] Tämä aiheuttaa happosateita, rehevöitymistä ja hengitystieoireita. Typpidioksidi eroaa mm. suhteellisen vesiliukoisesta rikkidioksidista siinä, että se ei jää nenän ja hengitysteiden limakalvoille, vaan pääsee keuhkorakkuloihin saakka. Hapettimena se vaurioittaa hengitysteiden limakalvoja.[4] Sekä välittömät että pitkäaikaiset terveyshaitat ovat varsin selviä suurissa kaupungeissa, joissa pitoisuudet ovan moninkertaisia Suomeen verrattuna.[4] Terveyshaitat Suomessa ovat kiistanalaisia, koska pitoisuudet ovat kaupungeissakin varsin pieniä ja on vaikea erottaa vaikutuksia muiden ilmansaasteiden kuten pienhiukkasten vaikutuksista.[3][4] On toisaalta väitetty, että typpidioksidi aiheuttaisi jopa 240 kuolemaa vuodessa.[5]
Lähteet
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 137. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Costa, D. L., Gordon, T. Nitrogen dioxide, kirjassa Klaassen, C. D. (toim.) Casarett & Doull's Toxicology, McGraw-Hill, New Yourk etc, 8. p., 2013, ss. 1262-1264.
- ↑ a b Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma, kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. (toim.) Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, 2020, ss. 41-69.
- ↑ a b c d Tuomisto, J. Voiko ilma palaa? Duodecim - Terveyskirjasto 2020
- ↑ Ilmastotutkimukselle poikkeuksellinen tilanne on ainutlaatuinen mahdollisuus – Tutkija: "Meneillään on maailman mittakaavassakin valtava ihmiskoe" Yle, 2020
Aiheesta muualla
