Yhdiste

Kemiallinen yhdiste on kahdesta tai useammasta keskenään reagoineesta alkuaineesta koostuva aine. Yhdisteessä alkuaineiden määrät ovat tietyssä suhteessa toisiinsa nähden.^[1] Esimerkiksi vesi on yhdiste, jossa on vetyatomeja kaksi kertaa niin paljon kuin happiatomeja.

Yhdisteen koostumusta kuvataan kemiallisella kaavalla. Veden kaava on H₂O. Yhdisteen rakennetta puolestaan kuvataan rakennemallilla, ja yksinkertaisimpia malleja ovat kalottimalli ja pallotikkumalli. Rakennekaavalla tai viivakaavalla kuvataan tarkemmin yhdisteen molekyylin rakennetta.^[2]

Yhdisteen pienin rakenneyksikkö on molekyyli. Tämän vuoksi seos ei ole yhdiste, koska seoksen komponentit eivät ole kemiallisesti sitoutuneet toisiinsa. Esimerkiksi messinki on metalliseos, joka muodostuu erillisistä kupari- ja sinkkiatomeista, joiden suhde messingissä vaihtelee.

Osa kemiallisista yhdisteistä sisältää kovalenttisia sidoksia, osa ionisidoksia. Ioniyhdisteitä syntyy, kun keskenään reagoivista aineista toinen luovuttaa elektronin tai elektroneja ja toinen vastaanottaa niitä. Elektroneja luovuttanut aine hapettuu ja elektroneja vastaanottanut aine pelkistyy. Tällöin hapettunut aine on pelkistin ja pelkistynyt aine on hapetin.^[3] Kovalenttinen sidos taas muodostuu siten, että molekyylit jakavat elektroneja keskenään. Kovalenttisia sidoksia on sellaisissa yhdisteissä, joissa on pitkiä ja monimutkaisia ketjuja tai muita monimutkaisia rakenteita. Metallisidoksissa elektronit kiertävät yhtä tai useampaa atomia.^[4]

Joskus yhdisteet muuttavat muotoaan esimerkiksi siten, että nesteestä saostuu ainetta, joka kiteytyy kiinteäksi kiteiseksi aineeksi. Näin voi tapahtua, kun neste on ylikyllästynyt.^[5]

Yhdisteet jaetaan orgaanisiin ja epäorgaanisiin. Hiiltä sisältävät yhdisteet ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta orgaanisia. Kaikki hiiltä sisältämättömät yhdisteet ovat epäorgaanisia. Orgaanisten yhdisteiden yleisiä ominaisuuksia ovat ne seikat, että ne hajoavat kuumennettaessa, niillä on voimakas haju, ne ovat hyviä liuottimia, mutta ne itse liukenevat huonosti veteen, sekä se, että ne eivät johda sähköä. Hiiliatomit muodostavat keskenään kovalenttisia sidoksia ja ne muodostavat hiiliketjuja.^[6]

Kemiallisia yhdisteitä rekisteröidään CAS-numeroin.^[7] Kemiallisia yhdisteitä ja alkuaineita ja kemiaan liittyviä seikkoja määrittää IUPAC, joka on maailman merkittävin järjestö kemian termien nimeämisessä.^[8]

Lähteet

1. Solomon, Eldra jne.: Biology, s. 30. Cengage Learning, 2014. ISBN 9781305179899 (englanniksi)
2. Erilaiset mallit Orbitaali - MarvinSketch. 17.9.2021. Peda.net. Arkistoitu 1.5.2023. Viitattu 1.5.2023.
3. Hapettuminen ja pelkistyminen Peda.net. Viitattu 1.5.2023.
4. Mika Timonen: Kovalenttinen sidos ja metallisidos Peda.net. Viitattu 1.5.2023.
5. Terhi Kolehmainen: Kemiallinen saostus metallien talteenotossa ja vedenpuhdistuksessa 2013. Oulun yliopisto. Arkistoitu 8.8.2017. Viitattu 1.5.2023.
6. Orgaaninen kemia Peda.net. Viitattu 1.5.2023.
7. The world's largest collection of chemical insights Cas-content. 2023. American Chemical Society. Viitattu 2.5.2023.
8. What we do 2023. IUPAC. Viitattu 2.5.2023.^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdiste Wikimedia Commonsissa