Tymidiinikinaasi on rakenteeltaan tyypillisesti dimeeri tai tetrameeri. Ihmisen entsyymi on tetrameeri ja yhden alayksikön molekyylimassa on noin 25 kDa. Entsyymi vaatii toimiakseen magnesiumioneja, jotka sitoutuvat ATP:hen. Rauta- ja mangaani-ionit voivat osittain korvata magnesiumionit.[1] Nisäkkäillä tymidiinikinaasista tavataan kaksi isoentsyymiä. Näistä TK 1 esiintyy solulimassa ja TK2 mitokondrioissa. TK1-isoentsyymin aktiivisuus riippuu solunkierron vaiheesta ja se on aktiivisimmillaan G1- ja S-vaiheissa. TK2:n aktiivisuus ei riipu solukierron vaiheesta. Tymidiinikinaasi kykenee fosforyloimaan myös eräitä muita yhdisteitä, jotka ovat rakenteeltaan samankaltaisia tymidiinin kanssa. Tymidiinitrifosfaatti on tymidiinikinaasin allosteerinen inhibiittori.[1][2][3][4]
Lääketieteellinen merkitys
Tymidiinikinaasin isoentsyymin TK1:n aktiivisuus kasvaa eräissä taudeissa kuten lymfoomissa, myeloomissa, herpesinfektioiden yhteydessä sekä eräissä muissa sairauksissa. Tymidiinikinaasin aktiivisuutta voidaan käyttää lymfooma- ja myeloomatpotilaiden taudinkulun seurannassa.[3] Tymidiinikinaasi aktivoi eräitä viruslääkkeitä kuten asikloviiriä, famsikloviiriä ja valasikloviiriä ja nämä fosforyloidut johdannaiset estävät viruksen DNA-polymeraasin toimintaa[5].
↑ abAuvo Rauhala, Vappu Rantalaiho, Anders Almqvist & Mervi Putkonen: Seerumin tymidiinikinaasi lymfoomapotilaiden alku-selvittelyssä ja seurannassa. Duodecim, 1995, 111. vsk, nro 5, s. 428.
↑Michael Lieberman, Allan D. Marks, Alisa Peet: Marks' basic medical biochemistry, s. 775. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781770224Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2017). (englanniksi)
↑William F. Wright: Essentials of Clinical Infectious Diseases, s. 22. Demos Medical Publishing, 2013. ISBN 978-1936287918Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.6.2017). (englanniksi)
