Varhaisin tunnettu Turun hiippakunnan tunnus on 1250-luvulta alkaen käytössä ollut vaakuna, jossa on kuvattuna punainen risti kultaisella kentällä. Vaakunaa käytettiin pääasiassa Turun ja Suomen piispojen sineteissä, tosin sen ulkoasu vaihteli historian aikana. Vanhimmissa malleissa ristin levenevät sakarat on kuvattu irtonaisina kilven reunoista, myöhemmissä malleissa ristin sakarat muuttuivat tasavartisiksi ja kilven reunoihin asti ulottuviksi. Vanhempaa mallia käytti sineteissään muun muassa piispa Bero Balk, jonka seuraaja Maunu Tavast sen sijaan käytti tasavartista mallia. Väreiltään vaakuna on käänteinen muunnos Uppsalan hiippakunnan vaakunasta, jossa kultainen risti on punaisella pohjalla. Vaakunoiden samankaltaisuuden on katsottu kuvaavan hiippakuntien yhteyttä ja Uppsalan hiippakunnan asemaa kristinuskon levittäjänä itään.[2][3] Ruotsalaisheraldikko Bengt Olof Kälden mukaan vaakunoiden ristit ovat ristiretkien lisäksi mahdollinen viittaus kullattuihin puuristeihin, jotka paavi Aleksanteri III lahjoitti Uppsalan piispalla ylennettyään tämän arkkipiispaksi.[3]
Piispansinettien lisäksi Turun hiippakunnan vaakuna on kuvattuna useissa Varsinais-Suomen keskiaikaisissa kirkoissa. Muun muassa 1470-luvulla Kalannin kirkon erääseen penkkiin kaiveretussa koristevaakunassa risti on kuvattu kilven reunoihin ylettyvän sijaan koveraperäisenä yrjönristinä.[2] Samainen malli esiintyy myös yhtenä Sauvon kirkon penkkien koristeena.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko alkoi piispa John Vikströmin aloitteesta elvyttää hiipunutta heraldista perinnettään 1970-luvulta alkaen. Vuonna 1980 järjestettiin suunnittelukilpailu vaakunoiden laatimisesta evankelis-luterilaisille hiippakunnille, johon kutsuttiin heraldikot Tapio Vallioja ja Kaj Kajander. Turun arkkihiippakunnan vaakunaksi ehdotettiin Kalannin kirkon mallin mukaista vaakunaa, jossa irtonainen risti on asetettuna vinottain Andreaksen ristin tapaisesti. Kilpailulautakunta kuitenkin ehdotti ristin kääntämistä pystysuoraan, sillä Kalannin kirkon koristevaakunoiden katsottiin olleen muotoiltu kumartamaan kohti altaria, vaakunoiden aiheiden ollessa silti pystysuunnassa. Tämä näkyi esimerkiksi kirkon penkkiin kaiverretun Ruotsin valtakunnanvaakunan kruunujen asennossa.[2] Vaakunan lopullisen mallin toteutti Tapio Vallioja ja se vahvistettiin kirkkohallituksessa20. elokuuta1987.[1]
Myöskin Tapio Valliojan suunnittelema Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaakuna on johdettu Turun arkkihiippakunnan vaakunasta kääntämällä vaakunan värit ja lisäämällä ristin kulmiin neljä hopeista ruusua viittauksena Suomen valtakunnanvaakunaan. Ruusut ovat lisäksi luterilaisuuden tunnus.[2] Kirkon vaakuna on vahvistettu kirkkohallituksessa 5. huhtiikuta 1990.[4]
Galleria
Turun piispa Bero Balkin sinetti vuodelta 1389. Turun hiippakunnan vaakuna vasemmalla, Balk-rälssisuvun vaakuna oikealla.
↑ abcdTapio Vallioja: ”Suomen kirkollinen heraldiikka elää jälleen”, Purjeena perinne - Turun arkkihiippakunnan vuosikirja XLI, s. 113-120. Turun arkkihiippakunta, 1991.
↑ abEsko Koskenvesa: ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakuntavaakunat”, Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 78, s. 13-42. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1988.
_i_%C3%85bo_domkyrka,_den_27_juni_2007.JPG)
_p010_MISSALE_ABONESE_(L%C3%BCbeck,_1488).jpg)
