Tuokkonen[vanhentunut linkki]. Muilta nimiltään mm. ropponen, rove ja tuohivakka.[1]
Tuokkonen eli rove tai ropponen on tuohesta tehty monikäyttöinen astia. Sillä on useita eri nimityksiä eri murrealueilla; näistä rove on vanhin ja historiallisesti laajimmin käytetty.[2]
Tuokkosissa on säilytetty mm. maitoa hapattaessa, voita, kalaa, lihaa, ryynejä, jauhoja sekä tervaa, ja niihin on kerätty marjoja, niistä on lyöty löylyä ja viskattu veneestä vettä.[2] Myös mämmiä saatetaan nauttia tuokkosesta.
Hantien koristeltu tuokkonen 1800-luvulta. Astian koristeluna on kehystetty käpy.[3]
Tuokkosen etymologia jakaantuu suomen murteissa kahteen ryhmään: rov- ja rop-alkuisiin sanoihin sekä tuohi-sanan johdannaisiin.[2]
Tuokkosen eri nimityksistä rove(h) on kaikkein laaja-alaisin. Sana esiintyy suomen lisäksi karjala-aunuksessa, lyydiläismurteissa ja vepsässä mutta ei vatjassa, virossa eikä liivissä. Rove ja tuokkonen eivät ole kaikissa tapauksissa samaa tarkoittava sana. Joissain murteissa rove on tarkoittanut tilapäiseksi tehtyä, huonompaa tuokkosta.[2]
Rove on saanut nimensä oletettavasti levytuohen puusta irrotessa syntyvää ääntä kuvailevasta rop-alkuisesta verbistä. Tuokkonen on puolestaan osa tuohi-sanan johdannaisia. Ajan saatossa tuohi-kantaiset johdannaiset ovat syrjäyttäneet laajalti varhaisemman rove-sanan johdannaiset tuohiastian nimityksenä.[2]
Muita nimityksiä: loikko, loikkonen, portta, viskain
Taustaa
Tuohen käyttö on ollut yleisintä ja kehittyneintä pohjoisella havumetsävyöhykkeella. Itä-Euroopan sekalehtimetsävyöhykkeellä Suomenlahden eteläpuolella tuohen sijaan on käytetty valtaosin niintä ja lehmuksen kuorta. Tämä jako näkyy myös itämerensuomalaisten kansojen sanastoissa, joissa suomalais-karjalais-vepsäläisellä kielialueella tuohisanasto on rikkaampaa ja vakiintuneempaa kuin vatjassa, virossa ja liivissä.[2]
