Tunturihiirenportaan maavarsi on pystyhkö. Siitä nousee kimppuina 20–60 cm korkeita lehtiä. Lehtiruoti on suomuinen ja on noin 1/5 lehtilavan pituudesta. Lavan muoto vaihtelee kapeanpuikeasta kapean vastapuikeaan, ja on kahteen kertaan parilehdykkäinen. Ruodittomat pikkulehdykät ovat kapeanpuikeita ja sahalaitaisia tai pariliuskaisia. Lehdyköitten tyvipuoliskon pikkulehdykät ovat vastakkain ja tylppätyvisiä. Lehdyköitten alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomu on vähäinen tai se puuttuu kokonaan. Suomessa tunturihiirenportaan itiöt kypsyvät elokuussa.[2][3]
Tunturihiirenporras muistuttaa matalakasvuista soreahiirenporrasta (A. filix-femina).[4]
Levinneisyys
Euroopassa tunturihiirenportaan levinneisyysalue on levittäytynyt maanosan eri vuoristo- ja tunturialueille. Sitä kasvaa muun muassa Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Skandeilla, Kuolan niemimaalla, Islannissa, Uralilla ja Kaukasuksen alueella. Aasiassa lajia tavataan muutamalla alueella Keski-Siperiassa, Itä-Venäjällä ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa tunturihiirenporrasta tavataan Kalliovuorten alueella sekä mantereen koilliskulmassa. Lajia kasvaa myös Grönlannissa.[4] Suomessa tunturihiirenporrasta kasvaa vain Pohjois-Lapissa. Tavanomainen laji on ainoastaan Käsivarren Lapin pohjoisosassa.[5]
Elinympäristö
Tunturihiirenporras kasvaa tunturien tuoreissa metsänrajametsissä, puronvarsissa ja paljakan lumenviipymäpaikoilla.[6]
Lähteet
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
↑Christenhusz, M., Bento Elias, R., Dyer, R., Ivanenko, Y., Rouhan, G., Rumsey, F. & Väre, H.: Athyrium distentifoliumIUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)