Vaikeapääsyisessä viidakossa sijaitseva alue kiehtoi tutkimusmatkailijoita 1700-luvulta lähtien. Käsityksen vedenjakajalla kohoavasta vuoristosta loivat varsinkin ranskalaiset tutkijat Jules Crevaux ja Henri Coudreau. Vasta 1950-luvulla kävi ilmi, ettei mitään vuoristoa ole olemassa, vaan alue on Guayanan ylängön itäinen jatke. Sen keskikorkeus on 500 metriä lännessä ja 350 metriä idässä, ja vain muutamat yksittäiset jäännösvuoret kohoavat yli sata metriä korkeammalle. Korkein kohta on 681 metrin korkuinen Mitarakan massiivi lähellä Brasilian, Surinamen ja Ranskan Guayanan rajojen yhtymäkohtaa.[3]