Tritiumin puoliintumisaika on 12,3 vuotta. Yhden tritium-gramman aktiivisuus on 356 terabecquereliä. Se hajoaa beeta-miinus-hajoamisellahelium-3:ksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Syntyvän elektronin energia on hyvin matala, keskimäärin 5,7 kiloelektronivolttia. Matalan energiatason takia tritiumin hajoamisessa syntyvän beetasäteilyn kantama on hyvin lyhyt, ja se pysähtyy jo ihon kuolleeseen pintakerrokseen. Siksi tritium voi aiheuttaa terveyshaittoja vain, jos sitä pääsee elimistön sisään. Säteilyn matalan energiatason ansiosta tritium aiheuttaa pienen säteilyannoksen suhteessa sen aktiivisuuteen.[1]
Vuosien 1945 ja 1963 välillä ilmakehässä tehdyissä ydinkokeissa ympäristöön pääsi noin 650 kg tritiumia. Ydinkokeiden loputtua tritium on vähitellen hajonnut, ja vuonna 2007 sitä oli jäljellä noin 40 kg. Tämän lisäksi maapallolla on noin 3,5 kg tritiumia, joka on syntynyt ilmakehässä avaruudesta tulevan kosmisen säteilyn vaikutuksesta. Kaikesta maapallon tritiumista noin 90 prosenttia on valtamerissä.[4]
Tritiumia syntyy ilmakehässä kosmisen säteilyn takia 150–200 grammaa eli 50 000–70 000 terabecquereliä (TBq) vuodessa. Hyvin pieniä määriä tritiumia pääsee ympäristöön myös ydinvoimaloista. Suurempia tritiumpäästöjä tulee käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksilta: La Haguesta Ranskasta noin 30 grammaa (11 000 TBq) vuodessa ja Sellafieldista Isosta-Britanniasta noin 8 grammaa (2 800 TBq) vuodessa.[4]Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä laitoksen alueelle on varastoituna vettä, joka sisältää yhteensä noin 2,4 grammaa (860 TBq) tritiumia. Vesi aiotaan päästää mereen.[5]
Käyttö
Tritiumin hajoamisessa syntyvät elektronit voivat virittää muiden aineiden elektroneja, joten sitä käytetään itsevalaisevana aineena rannekellojen näytöissä ja hätäuloskäyntien opasteissa.[6] Tritiumia voidaan käyttää myös merkkiaineena isotooppigeokemiassa[7] ja lääketieteessä tutkittaessa lääkeaineiden metaboliaa[2]. Yksi energiantuotannon kannalta lupaavimmista fuusioreaktioista on deuteriumin ja tritiumin fuusio. Siinä vapautuu energiaa 16 MeV. Ongelmana on reaktion vaatima 40 miljoonan kelvinin lämpötila.[3]
