Toni Collette syntyi Sydneyssä 1972 ja kasvoi Sydneyn esikaupunkialueella. Hänen isänsä oli rekkakuski ja äitinsä asiakaspalvelija, ja perheessä oli yhteensä kolme lasta. Colletten ensimmäinen näyttämökokemus tuli lukiossa Godspell-näytelmän tuotannossa. Sen jälkeen hän sai pääroolin Australian 200-vuotisjuhlia varten tehtyyn musikaaliin. Rooliin oli tuhansia hakijoita. Collette lopetti menestyksensä innoittamana koulun 16-vuotiaana ja lähti esiintymään Australian Theatre for Young Peopleessa.[1]
Collette sai kansainvälistä huomiota elokuvasta Tahdon naimisiin (1994), jota varten hän joutui lihomaan 20 kilogrammaa. Hän voitti roolista Australian elokuvainstituutin AFI:n parhaan naispääosan palkinnon.[1] Sitä seurasi monia yhdysvaltalaisia elokuvia, kuten Emma (1996), Avokonttorin prinsessat (1997) ja Velvet Goldmine (1998).[2] Samaan aikaan Collette teki Australiassa Lilian’s Story (1996) ja The Boys (1998), joista hänet palkittiin AFI:n parhaan naissivuosan palkinnolla.[1]
Collette näytteli vuonna 1999 ensi-iltansa saaneessa Kuudennessa aistissa stressaantunutta äitiä, jonka poika väittää näkevänsä kuolleita. Hän sai roolisuorituksesta parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Tony-palkintoehdokkuus tuli puolestaan näytelmästä The Wild Party (2000), joka oli Colletten Broadway-debyytti. Colletten seuraaviin elokuviin kuuluivat muun muassa jännityselokuvat Shaft (2000) ja Paha päivä (2002). Elokuvista Poika (2002) ja Tunnit (2002) Collette sai taas enemmän myös kehuja.[2]
Emmy- ja Golden Globe -palkinnot
Collette sai huomiota myös musiikillisista taidoistaan elokuvasta Connie & Carla (2004), jossa hän näytteli naista, joka joutuu esittää miespuolista dragesiintyjää piiloutuakseen mafialta.[2] Komediaelokuvasta Little Miss Sunshine Collette sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta. Televisioelokuvasta Tsunamin jälkeen hän oli ehdolla sekä Golden Globeen että Emmyyn. Hän näytteli televisiossa myös vuosina 2009–2011, kun hän esitti pääosaa tummasävyisessä komediasarjassa Taran monta elämää. Hänen hahmonsa kärsii dissosiatiivisesta identiteettihäiröstä. Collette ansaitsi roolityöstään Golden Globe- ja Emmy-palkinnot.[2]
Collette näytteli vuonna 2011 kauhuelokuvassa Fright Night ja vuoden 2012 elämäkertaelokuvassa Hitchcock. The Way Way Back (2013) oli paluu komediallisempaan elokuvaan, ja Lucky Them (2013) puolestaan herätti huomiota Toronton elokuvajuhlilla. Televisiosarja Panttivangit (2013) jäi puolestaan vain yhteen kauteen. Siinä Collettella oli päärooli. Collette palasi vuonna 2014 Broadwaylle, kun hän esiintyi näytelmässä The Realistic Joneses.[1]
Colletten hahmo tunteellisassa draamassa Miss You Already (2015) kärsii syövästä, ja kauhukomediassa Krampus Collette näyttelee äitiä, jonka perheen lomaa demoni uhkaa. Colletten vuoden 2018 elokuvat Hereditary – pahan perintö ja Hearts Beat Loud herättivät positiivista huomitota. Seuraavana vuonna hän näytteli muun muassa kauhuparodiassa Velvet Buzzsaw ja koomisessa mysteerielokuvassa Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä sekä minisarjassa Epäuskottava, jonka roolityö raiskaustapauksia tutkineena etsivänä toi Collettelle Emmy-ehdokkuuden.[2]
Collette meni naimisiin Dave Galafassin kanssa 11. tammikuuta 2003. Heillä on kaksi lasta.[1] Joulukuussa 2022 Collette ilmoitti hakevansa avioeroa miehestään.[3]
”Pilot” (2009) ”Aftermath” (2009) ”Work” (2009) ”Inspiration” (2009) ”Revolution” (2009) ”Transition” (2009) ”Alterations” (2009) ”Abundance” (2009) ”Possibility” (2009) ”Betrayal” (2009) ”Snow” (2009) ”Miracle” (2009) ”Yes” (2010) ”Trouble Junction” (2010) ”The Truth Hurts” (2010) ”You Becoming You” (2010) ”Doin’ Time” (2010) ”Torando!” (2010) ”Dept. of F’d Up Family Services” (2010) ”Explosive Diorama” (2010) ”The Family Portrait” (2010) ”Open House” (2010) ”To Have and to Hold” (2010) ”From This Day Forward” (2010) ”…youwillnotwin…” (2011) ”Crackerjack” (2011) ”The Full Fuck You Finger” (2011) ”Wheels” (2011) ”Dr. Hatteras’ Miracle Elixir” (2011) ”The Road to Hell Is Paved with Breast Intentions” (2011) ”The Electrifying & Magnanimous Return of Beaverlamp” (2011) ”Chicken ’n’ Corn” (2011) ”Bryce Will Play” (2011) ”Train Wreck” (2011) ”Crunchy Ice” (2011) ”The Good Parts” (2011)
2011
The Gradual Demise of Phillipa Finch
kertoja (ääni)
17 jaksoa
”Episode 1: Prologue” ”Episode 2: Phillipa Finch Is Dead” ”Episode 3: Phillipa’s Big ”There’s No Santa” Moment” ”Episode 4: Journey Man and the Substitute Heart” ”Episode 5: How a Return Airline Ticket Can Nurture a Budding Romance” ”Episode 6: Tired of Being an Oak Tree” ”Episode 7: How Extreme Sports Can Help a Girl Out” ”Episode 8: Fire, Foxes and Phantasms of Light” ”Episode 9: The Dark Night of the Soul and Caribou” ”Episode 10: A Cupboard Full of Longing” ”Episode 11: How to Handle Cowboys” ”Episode 12: Nurturing Illusions on a Skateboard, Social Disasters and the Joy of Hand-written Letters” ”Episode 13: How Hair Reveals Whether or Not a Woman Is Satiated by Love” ”Episode 14: Piano Man and Perfection” ”Episode 15: How to Fung Shui Love Right Out of Your Life” ”Episode 16: Fitter, Faster, Dead” ”Episode 17: The Resurrection of Phillipa Finch”
