elo–syyskuu 1965
Kashmir
Taškentin julistus
YK:n tulitauko
Intia
Pakistan
Sarvepalli Radhakrishnan Lal Bahadur Shastri Joyanto Nath Chaudhuri Harbaksh Singh Arjan Singh Gurbux Singh
Mohammad Ajub Khan Muhammad Musa Syed Mohammad Ahsan Nur Khan Tikka Khan Akhtar Hussain Malik Iftikhar Janjua Abdul Ali Malik
700 000 sotilasta[1]720 panssarivaunua[2]628 tykistöä[3]
260 000[3] sotilasta150 lentokonetta756[3] panssarivaunua552[3]tykistöä
3 000[4]sotilasta 60–75 lentokonetta [4] 175 panssarivaunua [4]
3 800[4] sotilasta20[4]lentokonetta200 [4] panssarivaunua
Toinen Intian–Pakistanin sota (toinen Kashmirin sota) käytiin elokuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna 1965. Maat olivat sotineet Kashmirin hallinnosta jo vuonna 1947. Ensimmäisen sodan aselepolinjaa vartioivat YK:n tarkkailijat – vuoden 1965 levottomuuksien yltyessä tarkkailijoiden määrä kaksinkertaistettiin.[5]
Intian sotavoimat olivat juuri kuluttaneet voimiaan Kiinan vastaisessa sodassa. Pakistan kantoi kaunaa edellisen sodan lopputuloksesta, jossa merkittäviä osia Kashmirista oli jäänyt Intialle. Se solutti omia joukkojaan Jammu ja Kashmirin osavaltioon, ja tuki avoimesti paikallisia muslimisissiliikkeitä. Tarkoitusta varten Pakistan koulutti 40 000 miehen armeijaa.
Avoimet sotatoimet alkoivat 15. elokuuta 1965, kun Intian joukot ylittivät aselepolinjan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ilmoittivat pysyvänsä erossa kriisistä ja lopettavansa aseiden toimittamisen osapuolille ja painostivat YK:ta neuvottelemaan pikaisesti aselevosta. Kiina ilmaisi kiinnostuksensa ja tarjosi aseapua Pakistanille.[6]
Syyskuun 1. päivänä Pakistanin joukot aloittivat hyökkäystoiminnan Kašmirin alueella. Pakistanin ilmavoimat hyökkäsi 6. syyskuuta intialaiseen lentotukikohtaan ja tuhosi 22 lentokonetta. Kiina ilmoitti 7. syyskuuta vahvistavansa Intian vastaisen rajan puolustusta. Samana päivänä Neuvostoliitto tarjoutui virallisesti toimimaan välittäjänä kriisissä. Intia avasi 8. syyskuuta kaksi uutta rintamaa Pakistania vastaan. YK:n pääsihteeri U Thant neuvotteli 9. syyskuuta Pakistanin presidentin Ayub Khanin kanssa sodan lopettamisesta. Syyskuun 16. päivä Kiina esitti Intialle vastalauseensa intialaisten maahantunkeutumisista ja provokaatioista maiden välisellä rajalla. Neuvostoliiton pääministeri Kosygin kutsui 19. syyskuuta Intian ja Pakistanin valtiolliset johtajat tapaamiseen Neuvostoliiton maaperällä ja tarjoutui itse osallistumaan keskusteluihin rauhan palauttamiseksi. Intia ja Pakistan tekivät aselevon 22. syyskuuta, mutta taistelut alkoivat uudelleen 24. päivä. Intia ilmoitti 28. päivä, että Kiina jatkoi sotilaallisia toimiaan Ladakhin ja Sikkimin rajoilla. Samana päivänä Pakistan ehdotti, että intialaiset ja pakistanilaiset joukot poistettaisiin Kašmirista ja tilalle lähetettäisiin YK:n valvontajoukkoja.[7]
Intian pääministeri Shastri ja Pakistanin presidentti Ayub aloittivat 4. tammikuuta Taškentissa Neuvostoliiton pääministerin Kosyginin vieraina neuvottelut Kašmirin kysymyksestä. Keskusteluissa päästiin 10. tammikuuta myönteiseen ratkaisuun, kun Intia ja Pakistan sopivat joukkojensa vetämisestä takaisin, sotavankien vaihtamisesta ja normaalien diplomaattisuhteiden palauttamisesta. Päivää myöhemmin Shastri kuoli sydänkohtaukseen.[7]
Sota päättyi rauhansopimukseen, jonka välittäjänä toimi Neuvostoliiton Aleksei Kosygin.