Tim Taylor (s. 6. helmikuuta 1969 Stratford, Ontario) on kanadalainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija. Pelipaikaltaan hän oli keskushyökkääjä tai vasen laitahyökkääjä. Taylor voitti urallaan Stanley Cupin kahdesti: Detroit Red Wingsin joukkueessa vuonna 1997 ja Tampa Bay Lightningin joukkueessa 2004.[1]
NHL-seura Washington Capitals varasi Taylorin numerolla 36 uusien pelaajien varaustilaisuudessa toisella kierroksella vuonna 1988. Hänen veljensä Chris Taylor on myös ammattilaisjääkiekkoilija.[1][2]
Taylor sai vuonna 1994 John B. Sollenberger Trophyn oltuaan AHL:n runkosarjakauden eniten pisteitä tehnyt pelaaja. Hän teki tuolla kaudella, 1993–1994, 117 tehopistettä (36 maalia ja 81 syöttöpistettä) 79:ssä Detroitin silloisessa farmiseurassa Adirondack Red Wingsissä pelatussa runkosarjaottelussa. Hänet nimettiin tuona vuonna myös AHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen. NHL-urallaan hänen roolikseen muodostui kuitenkin toimia puolustavana hyökkääjäänä. NHL-uransa piste- ja maaliennätykset hän teki kaudella 1997–1998, jolla edusti Boston Bruinsia: 31 tehopistettä, 20 maalia ja 11 syöttöpistettä, 79:ssä runkosarjaottelussa.[1][2]
Syyskuussa 2006 Taylor nimettiin Tampa Bay Lightningin joukkueen kapteeniksi ja hän pelasi viimeiset NHL-ottelunsa kaudella 2006–2007. Hän oli sivussa koko kauden 2007–2008 lonkkaleikkauksen jälkeen ja ilmoitti pelaajauransa päättymisestä keväällä 2008.[3][4] Taylor pelasi NHL-urallaan 746 runkosarjaottelua, joissa teki yhteensä 167 tehopistettä, 73 maalia ja 94 syöttöpistettä. NHL:n pudotuspeliotteluja hän pelasi 89, joissa teki yhteensä 14 tehopistettä, kaksi maalia ja 12 syöttöpistettä.[2]
Taylor nimitettiin kesäkuussa 2011 NHL-seura St. Louis Bluesin pelaajakehityksen johtajaksi.[3]
Lähteet