Thessalia käsittää alueen Manner-Kreikan itäosassa idänpuolisen Egeanmeren ja lännenpuolisen Píndos-vuoriston välissä. Sen pohjoispuolella sijaitsee kreikkalainen Makedonia ja eteläpuolella Keski-Kreikan itäosat. Thessalia koostuu kahdesta laajasta tasangosta, läntisestä Thessalian tasangosta eli Tríkalan tasangosta (1 267 km²) ja itäisestä Thessalian tasangosta eli Lárisan-Týrnavoksen tasangosta (589 km²). Läntinen tasanko on Kreikan suurin yksittäinen tasankoalue. Tasangot erottaa niiden välillä oleva kukkulajono.[6][7][8]
Kreikan korkein vuori Ólympos (2 918 m) sijaitsee alueen pohjoisosassa Thessalian ja Makedonian rajalla. Itäosaa hallitsee eteläinen Píndos-vuoristo, jonka korkeimmat huiput Thessalian ja Epeiroksen rajalla ovat Kakardítsa (2 429 m) ja Lákmos (2 295 m). Thessalian eteläosassa sijaitsee Óthrys-vuori ja itäosassa rannikolla Óssa- ja Pílio-vuoret.[7] Píndokseen kuuluva Metéoran luontoalue, joka tunnetaan myös luostareistaan, sijaitsee Thessaliassa Kalampákan lähellä. Thessalian ja Makedonian välisenä tärkeimpänä kulkuväylänä on aina toiminut Témpin sola Ólympos- ja Óssa-vuorten välissä.
Thessalian tasangot ovat alueen tärkeimmän ja pisimmän joen Pineióksen (205 km) ja sen sivujokien valuma-aluetta.[7] Sivujoista pisin on Enipéas (84 km). Merkittävimmät järvet ovat tekojärvet Plastíras ja Smókovo. Alueella ei ole enää nykyisin suuria luonnonjärviä, mutta osa tasangosta on muinoin ollut järveä.
Kaakkoisosassa Thessaliaan kuuluu Pílion niemimaa, joka rajaa Pagasitikóslahden Egeanmerestä. Niemimaan itäpuolella sijaitsevat Thessaliaan luetut Pohjoisten Sporadien pohjoisimmat saaret, joista suurimmat ovat lännestä itään Skiáthos, Skópelos ja Alónnisos. Saariryhmän pääsaarista eteläisempi Skýros ei kuulu Thessaliaan.
Thessalia on Kreikan historiallisena maakuntana peräisin antiikin ajalta. Tuolloin sitä asuttivat alueen valloittaneet thessalialaiset sekä monet jo varhemmin seudulla asuneet heimot. Antiikin ajan Thessalia jakaantui useaan alueeseen, joista tärkeimmät olivat Thessaliotis, Pelasgiotis, Histiaiotis ja Fthiotis. Alueet muodostivat Thessalian liiton, joka yhdistyi usein sodan aikana, mutta oli muulloin välillä löyhempi. Sen vahvoja kaupunkeja olivat eri aikoina muun muassa Larissa, Farsalos ja Ferai, jotka sotivat usein keskenään liitosta huolimatta.[10][11][12]
Thessalia oli aristokraattis-oligarkisten maanomistajasukujen hallitsemaa aluetta, eikä siellä ollut samanlaista laajaa tasa-arvoisten kansalaisten luokkaa kuin muualla Kreikassa. Alue tunnettiin maanomistajien vauraudesta sekä hevosistaan ja ratsuväestään.[7][11][12]
Rooman valtakunnan jakaantuessa Thessaliasta tuli muun Kreikan tavoin osa itäistä Bysantin valtakuntaa. 600-luvulta lähtien aluetta valloittivat slaavit, saraseenit, bulgaarit ja normannit. 1100–1200-luvuilla Thessalian valloittivat valakit, ja tämän vuoksi se tunnettiin nimellä Suuri Valakia (Suuri Vlakhia, Megale Vlakhia). 1300-luvulla alueen valloittivat puolestaan katalaanit ja serbit. Serbit tekivät Tríkalasta alueen hallintokeskuksen.[7] Metéoran luostarialue sai alkunsa 1300-luvulla.[11]
Turkkilainen Osmanien valtakunta valtasi Thessalian vuonna 1394. Osmanivallan aikana alueen keskus säilyi Tríkalassa.[7] Piispa Dionysios Skylosofos yllytti ensimmäisenä 1600-luvulla thessalialaisia kapinaan osmaneja vastaan.[11] Kreikan itsenäistymisen jälkeen 1800-luvun alkupuolella kreikkalaiset aloittivat taistelun myös Thessalian yhdistämisestä Kreikkaan. Pääosa Thessaliasta liitettiin Kreikkaan vuonna 1881, kun turkkilaiset luovuttivat alueet Berliinin sopimuksellaVenäjän–Turkin sodassa kärsimänsä tappion jälkeen. Thessalian pohjoisosa Témpistä pohjoiseen liitettiin Kreikkaan ensimmäisen ja toisen Balkanin sodan vuosina 1912–1913 jälkeen solmitussa Bukarestin rauhassa vuonna 1913.[7]
Osmanien lähtö aiheutti Thessaliassa maanomistusongelmia ja yhteiskunnallisia levottomuuksia, sillä maanomistus jäi harvojen kreikkalaisten käsiin. Alueen maat jaettiin uusiksi väestölle 1930-luvulla.[11]
↑ abcSmith, William: ”Thessalia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)