Theofano Anastaso

Theofano keisari Konstantinos VII kuolinvuoteen luona.

Theofano Anastaso (kreik. Θεοφανώ) oli 900-luvulla Bysantin valtakunnan keisarinna. Hän oli kahden Bysantin keisarin vaimo, Romanos II:n (hallitsi 959–963) ja sen jälkeen Nikeforos II Fokasin (hallitsi 963–969), sekä kahden keisarin ja yhden suuriruhtinattaren äiti: Basileios II:n (hallitsi 976–1025), Konstantinos VIII:n (hallitsi 1025–1028) sekä Anna Porfyrogenitan, joka avioitui vuonna 988 Kiovan suuriruhtinaan Vladimir Suuren kanssa.

Elämäkerta

Tuleva keisarinna syntyi kreikkalaiseen perheeseen Lakoniassa (ilmeisesti Spartassa) noin vuonna 941.^[1]

Bysantin historioitsija Leon Diakonos kertoi hänestä seuraavasti: ”Theofano oli aikansa kaunein, viettelevin ja hienostunein nainen. Hän oli myös kyvykäs, kunnianhimoinen ja paha.” Hän oli konstantinopolilaisen tavernan pitäjän tytär. Hänen alkuperäinen nimensä oli Anastasia (lempinimi Anastaso). Hän ihastui nuoreen kruununperijä Romanos II:een, joka hankkiutui eroon nimellisestä vaimostaan Bertasta. He menivät naimisiin Romanosin isän Konstantinos VII:n vastusteluista huolimatta.^[2] Sen jälkeen nuori nainen pääsi valtaistuimelle. Hän otti uudeksi nimekseen Theofano (Makedonian dynastian pyhän keisarinna Theofano Mariniaken mukaan). Konstantinoksen kuoleman jälkeen Theofano pakotti Romanoksen karkottamaan palatsista tämän sisaren, joka suljettiin luostariin. Romanoksen äiti, keisarinna Helena, kuoli varsin pian sen jälkeen. Keisari Romanos nautti elämästään varsin lyhyen ajan. Hän ehti olla keisarina vain neljä vuotta (vuosina 959–963).

Juonikas keisarinna Theofano ei ollut hukannut aikaa, vaan oli saattanut pauloihinsa vanhan sotapäällikkö Nikeforos Fokasin. Hänet julistettiin nuorten keisariveljesten huoltajaksi. Tämän jälkeen Nikeforos nimitytti itsensä keisariksi ja otti nimen keisari Nikeforos II Fokas. Nikeforoksella oli vielä hiukan siveyttä jäljellä ja niinpä hän lähetti Theofanon keisarin palatsista Blakhernain palatsiin, Konstantinopolin luoteispuolelle. Nikeforos päätti kuitenkin mennä naimisiin Theofanon kanssa jo 20. syyskuuta 963. Julmaa ja syrjäänvetäytyvää keisari Nikeforosta vastaan tehtiin salaliitto hänen oltuaan vallassa kuusi vuotta. Salaliiton johdossa olivat Thefano ja hänen rakastajansa sekä Nikeforosin hyvä ystävä, Johannes Tzimiskes. Nikeforos tapettiin julmasti.

Valtaan tultuaan Johannes otti nimen keisari Johannes I Tzimiskes. Tässä Theofano oli tehnyt virhelaskelman, koska keisari heitti hänet ulos palatsista. Konstantinopolin patriarkka Polyeuktos kieltäytyi kruunaamasta Johannesta keisariksi, jos Theofanoa ei rangaistaisi. Keisari lähetti juonittelevan Theofanon karkotukseen Prinkipoksen saarelle, josta hän pystyi vielä katselemaan vanhan hallituskaupunkinsa suuntaan.^[3]. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan saarelta ja piiloutui Hagia Sofian katedraalin seinien suojiin turvaan. Hänet kuitenkin haettiin sieltä ja lähetettiin kaukaiseen armenialaiseen luostariin, josta hän pääsi takaisin palatsiin vasta keisari Johannes I Tzimiskesin kuoleman jälkeen vuonna 976. Hän oli kärsinyt niin paljon viimeisten vuosiensa aikana, että palatsin annaaleissa häneen liittyviä tapahtumia ei enää kerrottu. Hänet haudattiin Pyhien apostolien kirkkoon kahden keisarimiehensä viereen.^[4].

Lähteet

• Schlumberger, «Un empereur Byzantin au X siècle, Nicéphore Phocas» (П., 1890) и продолжение его: «L’Epopée Byzantine» (I, 1896).
• Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона: В 86 томах (82 т. и 4 доп.). – СПб.: 1890–1907.
• Балакин В. Д. Творцы Священной Римской империи. – М.: Молодая гвардия, 2004. – 356 с. – (Жизнь замечательных людей: Серия биографий; Вып. 1095 (895)). – 5000 экз. – ISBN 5-235-02660-8 (Pyhän Roomalaisen imperiumin palatseja)
• Leon Diakonos: Historia-teos
• Alain Ducellier e Michel Kaplan, Bisanzio, San Paolo Edizioni 2005, ISBN 88-215-5366-3
• R. Lilie, Bisanzio la seconda Roma, Newton & Compton, Roma 2005, ISBN 88-541-0286-5
• Charles Diehl, Figure bizantine, introduzione di Silvia Ronchey, Einaudi, Torino 2007 (1927 originale), ISBN 978-88-06-19077-4

Viitteet

1. McCabe, Joseph: The empresses of Constantinople, s. 140. R. G. Badger, 1913. ”(Theophano) came from Laconia, and we may regard her as a common type of Greek.” OCLC:188408
2. Ash, John: A Byzantine Journey, s. 243. I.B. Tauris & Co. Ltd., 1995. ”Theophano was a wine-merchant’s daughter, and for this reason alone the more snobbish Byzantine commentators have hated her, but even her worst detractors do not attempt to deny that she was beautiful, so beautiful and so beguiling that Romanos II, while still heir to the throne, insisted on marrying her over the strong objections of his father, Constantine VII.” ISBN 1 84511 307 1
3. Historia-teos (Kirja VI, osa 4).
4. Historia-teos (Kirja VI, s. 195).