Saksien hallitseman Länsi-Rooman ja Bysantiksi kutsutun Itä-Rooman välillä oli huomattavia jännitteitä, sillä Bysantti vaati sakseja luovuttamaan Etelä-Italian bysanttilaisille. Otto I Suuri katsoi järkeväksi, että lähetystö matkustaa Bysanttiin pyytämään prinsessaa vaimoksi pojalleen Otto II:lle. Lähetystön asia lykkääntyi Bysantissa kuitenkin jonkin verran, sillä itsekin vallan anastanut keisari Nikeferos II Fokas oli murhattu vuonna 969, eikä hänen jälkeensä valtaistuimelle noussutkaan sen oikeutettu perijä Basileios, vaan vallan kaappasi Nikeferos II:n sisarenpoika, Johannes I Tzimiskes. Hän tarjosi Otto II:lle tyttärensä Theofanon kättä, minkä lähetystön jäsenet prinssin puolesta hyväksyivät, vaikka tämä olikin nousukkaan tytär eikä varsinaista hallitsijasukua. Theofano ja Otto II vihittiin avioliittoon paavi Johannes XIII:n johdolla Roomassa 14. huhtikuuta 972 Otto I:n yhä ollessa keisarina. Theofano kruunattiin samana päivänä kruununperillisen puolisoksi. Hänen synnyinmaassaan Bysantissa oli valtaan tullut uusi Makedonian dynastia[2].
Theofano oli saanut hyvän koulutuksen. Hän puhui esimerkiksi sujuvasti latinaa, joka oli tuolloinen maailmankieli. Koska Theofano matkusteli puolisonsa mukana ympäri saksien valtakuntaa hallintoasioissa, hänellä oli hyvät mahdollisuudet tutustua hallintokäytäntöihin. Hänen asemaansa vahvisti lisäksi se, että hänen appensa Otto I lahjoitti hänelle laajoja maa-alueita ja lukuisia luostareita eri puolilta valtakuntaa.
Otto I kuoli äkillisesti jo vuosi häiden jälkeen vuonna 973. Theofano kulki edelleen nyt keisarin asemaan kohonneen miehensä mukana tämän monenlaisilla matkoilla myös raskaana ollessaan. Heidän lapsistaan neljä jäi eloon, ja niistä nuorimpana syntyi vuonna 980 kauan odotettu miespuolinen kruununperijä. Tytärten nimet olivat Adelheid, Sofie ja Mathilde, ja poikalapsi sai nimekseen Otto isänsä ja isoisänsä mukaan. Pieni Otto III lähetettiin Italiasta keisarikunnan keskukseen Saksaan.
Hallintokausi ja kuolema
Theofanon patsas Hessenissä.
Theofanon puoliso kuoli kuumeeseen (todennäköisesti malariaan) joulukuussa 983. Vallankaappausta aiemmin kahteen otteeseen yrittänyt sukulainen Henrik Toraisa vetosi lähisukulaisen oikeuteen ja otti Otto III:n huollettavakseen tarkoituksenaan päästä itse valtaistuimelle. Hänen aikomuksensa ei kuitenkaan saanut tukea ylhäisön keskuudessa, ja kun suurin osa ruhtinaista asettui Otto III:n puolelle, Henrik siirtyi syrjään. Theofano lähti Italiasta Saksaan tarkoituksenaan saada valtuudet hallita poikansa nimissä. Poika luovutettiinkin Theofanolle, joka palkitsi tästä Henrikin antamalla tälle takaisin vallankaappausyritysten jälkeen pois otetun Baijerin herttuakunnan. Poliittisena vetona tämä toimi valta-asemaa vakauttavasti, sillä se sai Henrikin suhtautumaan suopeasti Theofanoon ja Otto III:een.
Theofanon sarkofagi Kölnissä.
Vaikka Theofanon yksittäisistä toimenpiteistä ei tiedetä paljoakaan, voidaan niin itä- kuin länsirajojen huomattavaa rauhallisuutta pitää hänen henkilökohtaisena ansionaan. Tuolloin oli tapana antaa neuvotteluvaltuuksia myös hallitsijoiden vaimoille: kun tunnelma miesvoimin järjestetyissä neuvotteluissa oli lämmetä liikaa, kutsuttiin näiden vaimot koolle keskustelemaan asioista keskenään. Tiedossa on ainakin neljä tapaamista, joiden lopputuloksena oli kaikkia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Neuvotteluissa Theofanolla oli huomattavaa vaikutusvaltaa, sillä hänen hallinnoimansa alue oli seudun mahtavin. Neuvottelumenetelmää käyttäen Theofanon onnistui anoppinsa tukemana rauhoittaa valtakunnan länsiraja.
Länttä rauhattomammassa idässä ja pohjoisessa sodankäynniltä ei aina kuitenkaan vältytty, joskin Theofanon kaudella kuohunta laantui valtakunnan itärajallakin. Valloitus- tai käännytyspyrkimyksiä Theofanolla, toisin kuin anopillaan, ei tiedetä olleen. Theofanon hallituskaudelta on löydetty paljon taideteoksia, mistä historiantutkijat ovat päätelleet tämän aikakauden olleen rauhan aikaa.
Theofano kuoli ankaraan kuumeeseen 15. kesäkuuta 991 Nijmegenin kaupungissa noin 35-vuotiaana.[1] Hänen anoppinsa toimi hallitsijana, kunnes Otto III saavutti täysi-ikäisyyden 15-vuotiaana vuonna 994.
Lähteet
Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. Ajatus kirjat, 2005. s. 83-94.
Viitteet
↑ abAdelbert Davids: The Empress Theophano. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-52467-9 s. 82
↑ abHeikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria, osa 7. Euroopan synty, s. 230–233. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07689-2
