Teivainen väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2000, ja samana vuonna hänet nimitettiin kehitysmaatutkimuksen dosentiksi. Vuodesta 2003 alkaen hän on ollut perustamansa Program on Democracy and Global Transformation -ohjelman johtaja ja vieraileva professori San Marcosin yliopistossaPerussa. Suomen Akatemian tutkijana hän toimi vuosina 2001–2007.[2] Teivainen nimitettiin vakinaiseksi professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 2006.[1]
Teivainen kirjoitti ylioppilaaksi Ressun lukiosta vuonna 1985. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi kansainvälisistä suhteista Helsingin yliopistosta 1992 ja lisensiaatiksi 1997. Teivainen väitteli tohtoriksi vuonna 2000.[1]
Teivaisen ura on ollut kansainvälinen ja poikkitieteellinen. Vuosina 1988–1989 hän toimi vierailevana tutkijana New Yorkin osavaltionyliopiston sosiologian laitoksella Binghamtonissa. Vuonna 1994 hän toimi vierailevana tutkijana saman yliopiston poikkitieteellisessä Fernand Braudel -keskuksessa. Vuonna 2003 Teivainen oli vierailevana professorina katolisen yliopiston taloustieteen laitoksella Limassa, Perussa ja hoiti syksyllä 2005 kanadalaisessaSaint Mary's Universityssä kehitystutkimuksen Distinguished Visiting Professor -oppituolia.[1]
Teivainen on toiminut kansainvälisten suhteiden tutkimuksen tärkeimmänlähde? tieteellisen järjestön International Studies Associationin johtokunnassa sekä sen International Political Economy Section -jaoston puheenjohtajana 2005–2006[1]. Kalifornian yliopistossa Riversidessa Teivainen on kuulunut maailmanjärjestelmätutkimusinstituutin kansainväliseen neuvostoon (2004–)[1]. Hän on ollut kansainvälisen toimitusneuvoston jäsen tiedelehdissä Critical Sociology (2007–),[1]International Sociology Reviews,lähde?Pensares y Quehaceres (2004–)[1], International Dialogue: A Multidisciplinary Journal of World Affairslähde? sekä Globalizations (2003–)[1].
Teivainen johti Etelä-AfrikassaSuomen ulkoasiainministeriön demokratia- ja ihmisoikeusrahaston evaluaatioprojektia vuonna 1998. Hän on tehnyt ulkoasiainministeriölle asiantuntijatehtäviä myös Nicaraguassa, Perussa ja Brasiliassa. Perun oikeusministeriössä hän toimi 2000-luvun alussa neuvonantajana, kun maahan perustettiin totuuskomissio. Suomen Ammattijärjestöjen Solidaarisuuskeskukselle Teivainen on arvioinut projekteja Kolumbiassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. 1990-luvun alussa Teivainen koordinoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan projektia El Salvadorissa.lähde?
Vuonna 2006 Teivainen toimi Euroopan unionin vaalitarkkailumission varajohtajana Boliviassa. EU:n aiemmissa vaalitarkkailumissioissa hän oli toiminut oikeusasiantuntijana Ecuadorissa (2002) ja Nicaraguassa (2001). Lisäksi hän toimi EU:n normaalina kenttätarkkailijana Perun vaalien kahdella eri kierroksella vuonna 2001.lähde?
Teivaisen pääteoksena voidaan pitääkenen mukaan? vuonna 2002 ilmestynyttä kirjaa Enter Economism, Exit Politics, joka perustuu hänen väitöskirjaansa. Siinä Teivainen analysoi ekonomismin poikkikansallisen leviämisen merkitystä demokratialle. Kirja käsitteli erityisesti Perun muutoksia osana maailmanjärjestelmää.[3]
Yksi Teivaisen kiinnostuksen kohteista on globaalin vallan pedagogia, jota hän käsitteli vuonna 2003 ilmestynessä espanjankielisessä kirjassa Pedagogía del poder mundial: Relaciones internacionales y lecciones del desarrollo en América Latina.[3]
Teivainen on julkaissut globaalia demokratiaa ja kosmopolitanismia käsitteleviä artikkeleita yhdessä kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäen kanssa. Heidän kirjansa globaalista demokratiasta, A Possible World: Democratic Transformation of Global Institutions, ilmestyi englanniksi vuonna 2004. Kirjan eri versioita on julkaistu myös suomeksi (Globaali demokratia, 2003), espanjaksi (Democracia global) ja arabiaksi.[3] Vuonna 2008 kirjan suomenkielinen versio valittiin yhdeksi neljästä parhaasta Helsingin yliopiston kurssivaatimuksissa olevasta suomalaisesta oppikirjasta.lähde?
Yhteiskunnallinen aktiivisuus
Teivainen on toiminut vaihtoehtoista globalisaatiota kannattavissa kansalaisjärjestöissä, ennen kaikkea Network Institute for Global Democratizationissa (NIGD) ja Maailman sosiaalifoorumissa. Teivainen oli Attacin johtavan työryhmän jäsen liikettä perustettaessa.[4]
Teivainen on yhteiskunnallinen keskustelija, joka kommentoi valtakunnallisissa viestimissä yhteiskunnallisia teemoja.lähde? Teivainen oli vuosina 2013–2018 vakiovieraana Ylen radio-ohjelmassa Ajantasan Kaukoputki yhdessä Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternakin kanssa.[5]
Teivainen on järjestänyt Helsingissä maailmanpoliittisia kaupunkikävelyitä, joilla hän esittelee kaupunkikuvan maailmanpoliittisista ulottuvuuksia. Vuonna 2012 tällaisella kävelyllä Uspenskin katedraalin edustalla järjestettiin "havainnollistuksena kaupunkikuvan piilevistä globaaleista ulottuvuuksista" lyhyt Pussy Riot -taiteilijaryhmää tukeva performanssi, jossa kaksi Pussy Riot -asusteisiin pukeutunutta suomalaisnaista ilmaisivat tukensa vankilatuomiota odottaville Pussy Riotin jäsenille. Performanssi huomioitiin myös Venäjällä.[6] Vuonna 2017 Teivainen julkaisi kaupunkikävelyihinsä pohjautuvan kirjan Maailmanpoliittinen kansalliskävely, joka laajensi kävelyillä esitettyjä teemoja. Hän käsitteli siinä kävelyillä pohdittujen teemojen lisäksi esimerkiksi saamelaiskysymystä, rasistisia asenteita eduskunnassa,[7]hakaristin käyttöä Suomen ilmavoimien tunnuksena[8] sekä rotuerottelua Helsingin yöelämässä.[9]
Palkinnot
American Sociological Association palkitsi Teivaisen vuonna 2000 valmistuneen väitöskirjan parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana. Vuonna 2007 Teivainen sai Suomen Akatemian tunnustuspalkinnon, joka myönnetään tutkijalle, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tutkimusta ja tutkijan työtä tunnetuksi, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan ja osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 2008 hän sai Vasemmistonaisten jakaman Pro Feminismi -palkinnon.[10]
Vuonna 2011 Teivaiselle myönnettiin Helsingin yliopiston J. V. Snellman -palkinto ansiokkaasta tieteellisen tiedon välittämisestä. Vuonna 2013 hän sai Aleksanteri-instituutin Ovet-palkinnon Venäjän tuntemuksen edistämisestä Suomessa. Palkinto liittyi Teivaisen ehdotukseen kyrillisten aakkosten opettamisesta. Vuonna 2015 Teivainen sai yhdessä Matti Ylösen kanssa suuryritysten siirtohinnoittelua käsittelevästä artikkelista Yalen yliopiston jakaman Amartya Sen -palkinnon.[11]
Vuonna 2017 hän sai Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan yhdessä Maria Mannerin kanssa kirjoittamastaan kirjasta Brasilia.[12]
Teokset
Teivo Teivainen: Democracy in Movement: The World Social Forum as a Political Process. Routledge, tulossa.
Teivo Teivainen: Maailmanpoliittinen kansalliskävely. Into, 2017. ISBN 978-952-264-838-9
Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Democracia global. Universidad Nacional Mayor de San Marcos, 2008. ISBN 978-612-46530-2-5
Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: A Possible World: Democratic Transformation of Global Institutions. Zed Books, 2004. ISBN 978-1842774076
Teivo Teivainen: Pedagogía del poder mundial. Relaciones internacionales y lecciones del desarrollo en América Latina. Cedep, 2003. 5-TEI-PED
Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Globaali Demokratia. Zed Books, 2003. ISBN 951-662-879-6
Teivo Teivainen: Enter Economism, Exit Politics: Experts, Economic Policy and Damage to Democracy. Zed Books, 2002. ISBN 1842770357
Teivo Teivainen: Un dólar, un voto. Economismo transnacional en el Perú. Desco, 2001. ISBN 978-9972-670-14-5
Teivo Teivainen: Fujimorin Peru: uusliberalismi, likainen sota ja kehitysyhteistyö. Like, 1999. ISBN 951-578-648-7
Teivo Teivainen: Valtioiden kurinalaistaminen globalisoituvassa maailmassa: Perun ja Kansainvalisen valuuttarahaston talouspoliittinen konflikti. Suomen rauhantutkimusyhdistys, 1994.
Teivo Teivainen (toim.): Näkökulmia Latinalaisen Amerikan tutkimukseen. Helsingin yliopiston iberoamerikkalainen keskus, 1992.
Jussi Pakkasvirta ja Teivo Teivainen (toim.): Kenen Amerikka? Gaudeamus, 1992. ISBN 9516625363
